Siitä on ihan liian kauan kun viimeksi kirjoitin, mutta mä todella tarvitsin ns "luovan tauon". Tosiaan erottiin alkukesästä Tuomaksen kanssa, mutta en haluu spekuloida sitä sen enempää. Eron jälkeen tuli päivä jolloin täytin 18, sinä samana päivänä lähdettiin Pariisiin äitin ja Alikan kanssa, koska iskä pyöräili Team Rynkebyn tiimissä Helsingistä Pariisiin. Tämän pyöräilyn tarkoituksena oli kerätä rahaa syöpälapsille ja meidän oli määrä mennä Eiffeltornin juurelle iskää vastaan.
Loma alkoi lupaavasti, mutta mulla oli kokoajan kauhee draivi päällä. En malttanut olla paikoillani ja olin kauheen innoissani kaikesta. Tuntui ihanalta olla vihdoin täysi-ikäinen. Pariisi vaikutti unelmien kaupungilta ja olin varma että tästä tulee paras loma ikinä - voi kuinka väärässä olinkaan!
Ekat päivät meni hyvin, mutta muistaakseni kolmantena lomapäivänä otin vahingossa yliannostuksen unilääkettä. En muista tarkalleen miten siinä niin kävi, mutta olo oli kamala ja jouduin muutamaksi tunniksi sairaalaan.
Tän keissin jälkeen mulla alko mennä huonommin. Itse en muista koko loppulomasta juuri mitään, en muista sitä kun näin Eiffel-tornin, taikka sitä kuinka vastaanotettiin iskä. Sen kuitenkin muistan, että porukat totes mun voinnin olevan niin huono, että jouduin sairaalahoitoon. Jos pitäis valita kamalin kokemus mun elämässä, niin se ois ehdottomasti Pariisin sairaala. Ruoka oli jotain niin järkyttävää, että siihen ei edes raatokärpäset koskisi. Mä en tuona about kolmena viikkona syönyt juuri mitään ja laihduinkin siksi about kymmen kiloo. Mulle syötettiin lääkeliuoksia, joiden makua vois verrata bensiiniin ja hoitajat puhu vain ranskaa.
Kun lopulta pääsin lentämään Suomeen olin helpottnut, vaikka tiesinkin, että joutuisin takas osastolle, Suomessa meininki on kuitenkin niin paljon mukavampaa, että se tuntui suorastaan paratiisiltä Ranskan osastoon verrattuna.
Nyt olen ollut sairaalassa elokuusta asti eri osastoilla. Tällä hetkellä olen avohoidossa Lakeuden yksikössä joka sijaitsee keskellä peltoa. Jos sijaintia ei oteta huomioon tää on tosi rento paikka. Saan tulla ja mennä miten haluun ja käyttää omaa konetta ja kännykkää. Tällä hetkellä olen kotona lomalla sunnuntaihin asti.
Pitkän harkinnan tuloksena päätin keskeyttää lukion. Mä oon niin paljon jäljessä, että ois kova työ saada muut kiinni ja nyt kun miettii niin en mä välttämättä ees tarvi sitä valkoista lakkia pärjätäkseni elämässä. Tällä hetkellä suunnitelmissa ois hakee Luoville media-assistentti linjalle, koska se tuntuu mulle sopivalta ja kiinnostavalta alalta, jossa ainakin on töitä.
Pahoittelen sitä, etten ole postannut, mut mun elämä on ollut vaan niin sekasin että halusin pitää vähän taukoo bloggaamisesta. Tää on yksi henkilökohtaisimmista teksteistä, joita oon koskaan kirjottanu ja mietin pitkään uskallanko julkaista tätä. Toivon että ihmiset ymmärtää, etten ole sairauttani valinnut, enkä voi siihen oikeastaan juuri vaikuttaa. Arvostan kaikkia lukijoita ja palautetta jota oon saanut. Kiitos kaikista tsempeistä ja tuesta jota ootte mulle antanut. Ihanaa joulun odotusta jokaiselle!
<3:llä Elmiira
