Mä tajusin juuri, että mä rakastan elämää. Rakastan herätä joka aamu uuteen päivään, nähdä tuttuja kasvoja koulussa, jutella ihastukselle, tavata kavereita ja ylipäätänsä rakastan elää! Aina se ei oo ollut mulle itsestäänselvyys, on ollut aikoja jolloin mä oon tuntenut itseni todella ahdistuneeksi. Olin pieni heikko tyttö keskellä helvetin liekkejä, mut sit jotain tapahtu. Mä kahlasin pois ahdingosta ja näin auringon. Oon ollut oikeestaan jo pitkään aika onnellinen. Yks syy siihen on mun ihanat kaverit, ilman niitä en jaksais päivästä toiseen. Saan tosi paljon voimaa muista ihmisistä. Jos mulla on huono päivä kaverit piristää, ja jos taas oon iloisella tuulella niiden kanssa on kiva heittää läppää. Parempia kavereita saa hakemalla hakea!
Oon myös tosi kiitollinen mun perheestä, mulla on mielestäni maailman paras perhe. Ne on aina tukemassa mua, mitä ikinä teenkään ja tiedän, että niihin voi luottaa. Mun pikkusisko Alika on mulle tärkeimpiä ihmisiä maailmassa, vaikka riidelläänkin usein. Myös kaikki sukulaiset, kuten isovanhemmat ja serkut on mulle tosi tärkeitä. Perhe on aina ollut lähellä mun sydäntä, ja tulee aina olemaan.
Oon myöskin todella iloinen siitä, että oon taas löytänyt liikunnan ilon. Rakastan tanssimista, eikä koskaan tuu sellasta tunnetta, ettei jaksais mennä harkkoihin. Aina kun sinne menee tulee sellanen fiilis, että haluu vetää täysillä. Oon myös alkanut käymään salilla aktiivisemmin ja siitäkin pidän tosi paljon. Rakastan kokeilla oman kehoni äärirajoja.
Kiitollinen olen myös siitä, että olen pitkään ollut suhteellisen terve, niin henkisesti kuin fyysisestikin. Oon aijemmin kertonut täällä paniikkihäiriöstäni. Olen ilokseni saanut huomata, etten oo saanut paniikkikohtauksia yli vuoteen! Mulle se on suuri saavutus. Silloin joskus en olisi uskonut, että tulee aika, jolloin kaikki on hyvin. Jolloin saan elää päivästä toiseen onnellisena, vailla huolia tai murheita. Sitä mun elämä tällä hetkellä kuitenkin on.
Oon myös kiitollinen koulusta, ja siitä että mä ylipäätänsä saan opiskella. Se kun ei ole kaikille maailman ihmisille itsestäänselvyys. Tykkään tosi paljon Laanilan lukiosta, yhteishenki on hyvä ja opiskelu maistuu. Tiedän myös miksi haluan tulevaisuudessa tulla - toimintaterapeutiksi. On vapauttavaa kun tietää, että tulevaisuuden suunnitelmat on selvillä.
Ihmiset, muistakaa iloita jokaisesta päivästä, jokaisesta hymystä, jokaisesta kauniista sanasta! Koskaan ei tiedä, milloin elämä päättyy joten hetkestä kannattaa ottaa kaikki irti, vielä kun me täällä ollaan! :)
♥:llä Elmiira
