ISO KIITOS JA HALI♥

Vaikka arvostankin jokaista blogini lukijaa, jokaista mielipidettä (niin hyvässä kuin pahassakin) ja jokaista blogini katsojaa, en muista tarpeeksi usein kiittää teitä siitä!

Kun vuosi sitten toukokuussa perustin tämän blogin, en arvannut millaiseen pyöritykseen vielä joutuisin. Ajattelin saavani noin parikymmentä lukijaa ja kirjoitin lähinnä kertoakseni kavereille, että missä mennään. Nyt saan keskimäärin 10 kommenttia päivässä, jos en ole mainostanut tätä vähään aikaan missään. Jos olen mainostanut, kommentteja saattaa tulla jopa 20-50 per päivä. 90% palautteesta on positiivista, mutta ikävä kyllä saan noin kerran kuussa joltain ihastuttavalta anolta viestiä, jossa minun kerrotaan olevan jälkeenjäänyt kehitysvammainen, jonka ei koskaan olisi pitänyt syntyä, tai jotain vastaavaa. 

Kun ensimmäisen kerran sain tuollaisen kommentin rupesin itkemään ja olin jo poistamassa koko blogia. Lopulta päädyin soittamaan parhaalle ystävälleni ja hän sai mut tajuamaan, ettei vika oo mussa, vaan sen tyypin korvien välissä. Tiedän kyllä itse, etten ole kehitysvammainen, enkä tarvitse siihen kenenkään muun kuin psykologin mielipiteen (mullahan siis on epäilty esim ADD:tä, mutta ainakin toistaiseksi olen saanut terveen paperit)

Vaikka saankin paljon paskaa niskaani, en ikinä lopettais bloggaamista! Te lukijat ootte yksi syy siihen, miksi olen ylipäätään aikoinani jaksanut jatkaa elämää, joten ISO kiitos teille jokaiselle!!

Haluun myös kiittää jokaista anolukijaa. Mun blogia katsotaan keskimäärin 700 kertaa päivässä ympäri maapalloa, mikä on omasta mielestäni ihan hullua! En voi ymmärtää miten esim Australialaisia tai Ukrainalaisia jaksaa kiinnostaa mun suomenkielinen blogini, mutta kiva kun kiinnostaa. Nöyrä kiitos ja kumarrus, tää tyttö on sanaton! 

I wanna thank all my lovely readers! You are the reason I keep fighting against my disease. You are all wonderful persons, and I can never be as grateful, as I am now!

♥:llä Elmiira

Elmin ja Tarun luontohetki :)

Tänään olin koko päivän hyvän ystäväni Tarun kanssa. Oli ihana viettää aikaa ihan niinku pikkusena! Luettiin mun 13 vuotiaana kirjoittamaa päiväkirjaa ja naurettiin itsemme kuoleman partaalle, kuvattiin mitä tyhmempiä ja laitettiin tosi hyvää kiinalaista! Jossain vaiheessa lähdettiin lämykälle ja saatiin jostain aivan hitokseen huikee idis kuvata luontodokkaria lämykän metikössä. Naurettiin vatsalihakset kipeeksi tätä lyhytelokuvaa kuvatessamme ja koska siitä tuli niin nauruhermoja hivelevää materiaalia päätettiin jakaa se tänne teidän iloksenne. Kymmenen pistettä ja papukaijamerkki jos ilmekkään ei värähdä tätä videoa katsoessasi! ;) 

<3:llä Elmiira

Kesäinen arkimeikki -video

Kuvasin eilen aamulla teille arkimeikkivideon, koska tällaista videota on joskus kauan sitten toivottu, enkä ole sitä kerennyt toteuttaa. Kuten näkee, en ole mikään ammattimaskeeraaja, joten tää siis ei ole mikään opetus tutorial video, vaan video jossa esittelen arkimeikkini ja miten sen teen. Toivottavasti tykkäätte, tai vähintäänkin nauratte itsenne kipeeks mun meikkaustaitojen takia :D

"Sä oot vaan niin sinisilmäinen"

Tuon lauseen olen kuullut elämäni aikana varmaan enemmän kuin vuodessa on päiviä. Ja myönnän, että kyseinen kuvaus sopii muhun muutenki kuin ulkonäöllisesti. Mä olen todella sinisilmäinen ja haluun uskoo ihmisistä aina hyvää. Joku voisi nyt aatella, että eihän siinä mitään, mutta mä oon joutunut sinisilmäisyyteni takia usein ongelmiin. 

Mä luotan ihmisiin naurettavan helposti. Muutama kaunis sana ja mä oon myyty. Mulla ei aikaisemmin ollut ihmissuhteiden kanssa minkäänlaista itsesuojeluvaistoa. Kolmevuotiaana saatoin kertoa lyhyen elämäntarinani jokaiselle vastaantulijalle tai ottaa karkkia tuntemattomilta aikuisilta. Lopulta vanhempani joutuivat kertomaan neljävuotiaalle tytölleen huumeista, että ymmärtäisin, ettei kaikki aikuisetkaan ole puhtaasti hyvällä asialla. 

Teini-iässä oon joutunut usein ongelmiin sinisilmäisyyteni takia. Olen tehnyt todella typeriä juttuja muiden yllyttämänä, luottanut sokeasti ihmsiin, jotka ovat olleet todella vaarallisia ja joutunut sitä myötä kokemaan asioita, joita kenenkään ei pitäisi joutua kokemaan. On mua usein tyhmäksikin sanottu, mutta mielestäni se ei ole sama asia. Olen suht hyvä koulussa ja pärjään etenkin kielissä, joten ei multa älyä puutu. Ongelmana onkin oikeestaan tää mun kiltteys ja empaattisuus yhdistettynä sinisilmäisyyteen. 

Ihmiset tulee suorastaan jonossa avautumaan mulle ongelmistaan, mitä arvostan, mutta mikä voi olla joskus huonoina aikoina itselleni kuormittavaa. En kuitenkaan koskaan sano: "Mä en jaksa kuunnella", vaikka musta tuntuis kuinka pahalta toisen puolesta ja voimattomalta, kun en voi itse mitenkään välttämättä auttaa sanon: "Muista että voit aina puhuu mulle". Oon myös huomannut, että otan alitajuisesti toisten ongelmia murehdittavaksi. Saatan miettiä illalla sitä kuinka henkilöllä X menee huonosti, tai rukoilla henkilö Y:n puolesta. Toisten ongelmat eivät tunnu niin pahalta murehdittavilta, koska ne eivät kuitenkaan ole tapahtuneet minulle. 

Oon yrittänyt oppia tervettä itseluottamusta ja maalaisjärkee, mutta sanotaanko näin että kurssi on vasta alussa. Mulla on vielä paljon opittavaa maailmasta ja siitä, kuinka karu paikka se todellisuudessa on. Empatia on hieno tunne, mutta joskus toivon olevani maailman kyynisin bitch, silloin ei tarvitsisi ainakaan murehtia. 

Olen kuitenkin kiitollinen siitä, että minulle on suotu kyky tuntea empatiaa. En vaihtaisi tätä hieman sinisilmäistä luonteenpiirrettäni mihinkään, sillä se on osa mua. Tiedän, että tulen vielä monesti pettymään ihmisiin, mutta eikös se mee niin, että pessimisti pettyy kahdesti? Mä katson maailmaa ihanien hattaralasien läpi, koska haluun nähdä sen kauniimman puolen. Mä ajattelen aina, että kun kaikki menee päin helvettiä, on aina joku jolla menee vielä huonommin. 

Kuvat we<3it

<3:llä Elmiira

Live while we're young

Tänään näin ystävääni Viviannaa kaupungissa. Käytiin Coffee Housessa josta tällä tuhlaajatytöllä ei ollut varaa ostaa mitään, vaan jouduin tyytymään katsomaan kun Vivi herkutteli mansikkaleivoksella. Käytiin Gina Tricotissa katselemassa vaatteita ja asusteita, mitä ois kiva saada kesäksi. Mun pitää kuitenkin odottaa pari päivää, että saan toisen erän kuukausirahastani. Mulla siis on 40e kuukausiraha, mutta koska tuhlaisin sen heti ekalla viikolla, oon päättänyt haluta kaksi kertaa 20e, eli kuun alussa ja puolivälissä, niin en pääse ihan totaalisesti köyhtymään! :D 

Illalla mentiin vielä Viville ja juteltiin kaikkee syvällistä ja näpsittiin tyhmiä kuvia. Vaikka mulla ja Vivillä on 3 vuotta ikäeroo, ei hän tunnu muhun verrattuna yhtään lapselliselta. Joko mä oon vähän lapsellinen ikäisekseni, tai Vivi on kypsä, mutta ei sillä väliä, sillä sehän on pääasia että on hauskaa ja ollaan samalla aaltopituudella! 

<3:llä Elmiira