Runot

Kevät saapui

kosketti poskea

kuiskasi sanoja

kuin pisaroita tuulessa

Hiljaa keinutaan

aurinko mereen putoaa

hymy pitää otteessaan

viini riittää halpaan humalaan

eikä huomista olekaan

Juostaan karkuun poliiseja

kiivetään katolle ja kiljutaan

nähdään kauneus kaupungin

säteet viimeiset hiljaa

taivaanrantaan katoaa

Sotketaan naama jäätelöllä

mennään uimaan keskiyöllä

tanssitaan loputtomiin

nauretaan itsemme kyyneliin

eikä huomista olekaan

Mä hengitän

näen kauneuden 

silmissä sun

lehdissä pihakoivun

saippuakuplissa

liikennevaloissa

autiotaloissa

sateenkaaren päässä

pettävässä jäässä

Huominen on mysteeri

pidäthän kiinni tiukasti

jos auringonlaskuun kurvataan

ja silmät hetkeks suljetaan

ollaan hiljaa lähekkäin

kanssas hyvä olla näin 

Sateen jälkeen kirkastuu

yöllä paistaa täysikuu

nauru kaikuu

huoneessa raikuu

hymykuopat sun

hetkeksi punastun

oothan vielä huomenna tässä

vieressäni lämpimässä 

Oon sisältä heikko 

vaik jaksaa pitäis

esitän vahvaa 

mut murrun sisält

pelkään et jumitun paikoilleen

mut uskon et jaksan viel huomiseen

välillä tuntuu et kaikki on turhaa

mut koskaan en tekisi itsemurhaa

onhan mul perhe

 ja kaveritkin

tuskin ne jättää 

vaik välillä itken

tahtoisin jonnekkin kauas pois

mut ei elämä parempaa siellä ois 

Hän sulkee silmänsä 

ja hetkeks nukahtaa

syytön siihen että toiset tappaa toisiaan

avaa silmän hiljaa

yksi kyynel vierähtää

painaa päänsä tyynyyn

lääkkeet ottamatta jää

Hän katsoo ikkunasta 

miltä näyttää huominen

säteet aamuauringon

lankeaa keltaiseen

on vanki oman mielensä 

mut kuinka päästä pois

kuinka tarut prinsessoista 

totta olla vois

Hän ristii hiljaa kätensä

ei pyytele mitään

tahtoo apuu tunteeseen

se toistaa itseään

tahto liian vahva 

nyt päästä täältä pois

miettii miksi kaikki tämä

totta olla voi

Mut sitten joku astuu sisään

pelko vallitsee

joku tarttuu käteen

taluttaa huomiseen

ja vaikkei aina usko raamattuu

niin tietää hänkin sen

huominen on mahdollisuus 

kaksinkertainen

Vaikka joskus tuntuu siltä

että tahdot luovuttaa

vaikka aina et sä jaksa

uskoo päivään seuraavaan

vaikka itkisit sä valtameren

tulee huominen

käännä katsees horisonttiin

siellä näätkö sen 

sateenkaaren

Katso mua silmiin

siellä näätkö sen

sateenkaaren

Kun tuuli tarttuu hiuksiin

ja aallot kuljettaa

kun aurinko vaan paistaa

 ja laineet liplattaa

ja tuntuu ettei mikään

isku kauheinkaan

saa sua kaatumaan 

Kun tuntuu ettet kestä

sä yhtään enempää

kun tuntuu että kaikki

sun vierelt häviää 

ja luulet ettei mikään

maisema kauneinkaan

saa sua unohtaan

Kun uusi päivä alkaa

ja valon pilkkeen näät

kun rajuilma nousee

ja taivas välähtää

ja luulet ettei mikään

tähti kirkkainkaan

voi sua tavoittaa

Kun tuntuu että rakkaus

nyt totta olla vois

kun tuntuu että palaset 

vihdoin paikoillaan ois

ja sä luulet ettei mikään

ero vaikeinkaan

saa sua horjumaan

Käännä katsees horisonttiin

anna itses levähtää

pidä haaveistasi kiinni

ja kun kyynel vierähtää

näät sateenkaaren pään 

I feel like I dont belong here
anymore
I feel like all I ever had
is gone
You told me I should stay away
You told me I should see
How easy it's destroy it all
Everything I ever had in me

I feel like my world is crashing
In my heart
I feel like I can't just make another
start
You think that I'm a crazy bitch
You think I am naive
But do you really know me well?
Do you really see
How hard for me it's just pretend
How hard for me is be
That kind of girl you think I am
That's not really me

Ruusun terälehdet lattialla

hajuveden tuoksu sekoittuneena lakanoihin

hento kuiskaus

säde auringon

haparoivat askeleet

radiossa soi rakkauslaulut ikuiset

juostaan sadettimen alla

syödään mansoikoita toistemme huulilta

nukahdetaan nurmikolle

kävellään käsikkäin

katsotaan kun varjot hiljaa

kesäiltaan laskeutuu

hiljaisuus ei häiritse

halaus pitää otteessaan

silmät, johon voisi hukkua

huulet joita voisi suudella loputtomiin

skeittilaudan päällä hengaillaan

alas rinnettä lasketaan

nauretaan niin että kaupunki raikuu

alikulussa huutomme kaikuu

kolme pientä sanaa

niin pieniä

niin painavia

kuiskaan korvaasi

ennen kuin katoat uneen suloiseen

pysyn vierelläsi vielä

vaikka huominen tulee

me pysymme yhdessä 

pieni ja hento ote

sointu viimeinen

kolibrin siivenisku

elämä ikuinen

katsot mua silmiin pitkään

niinkuin et tuntisikaan

silti onnettomuus mikään

ei saa sua unohtaan

viimeinen rakkauslaulu

kitara rikkinäinen

seinällä tyhjä taulu

arvoitus mysteerien

pidät mua kädestä kiinni

niinkuin et muistaisikaan

kuinka se punainen viini

sai taas sinut humalaan

Auringon viimeinen säde

lämmittää hiljalleen

viileä veden väre

soutaja yksinäinen

käännät katseesi taivanrantaan

huokaiset syvään niin

lasket sun varpaat santaan

uppoudut unelmiin

Katsoit silmiin pitkään niin

uppouduin mun unelmiin

hiljaa korvaan kuiskasit

kuinka mua jo kaipasit

kiedoit kädet ympärille

suljit suuni suudelmin

ja mä olen onnellinen

Käsi kädessä kuljetaan

aurinko taivaanrantaan putoaa

linnut lentää vapaana

taivaalla monta hattaraa

ja mä olen onnellinen

En osaa sanoiks pukea

tää tunne outo, sumea

hiljaisuuden rikkoo nauru

hymysi kuin kaunis taulu

tahdon kaatuu kanssasi

pallomereen kirjavaan

ja mä olen onnellinen

En osaa hyvin matikkaa

silti osaan ennustaa

et tää tulee toimimaan

niin kauan kun toista kunnioitetaan

olet mulle enkeli

puolet sydämestäni

ja mä olen onnellinen

Suljen silmät, hengitän

oon vielä kiinni elämäs

taivaanranta punertuu

sateen jälkeen täysikuu

haluisin huutaa, itkeä

mut kaikki on jo mennyttä

Silmät hiljaa aukaisen

yritän unohtaa painajaisen

joka piti mua taas otteessaan

sama paska jatkuu taas

Laahustan pitkin katuja

en osaa edes katua 

sitä että synnyin tähän maailmaan

vaikkei mua tarvitakkaan

Yön verho peittelee nukkumaan

valmistaudun pahimpaan

mut painajainen poissa on 

sen tilal onni loputon

joku tarttuu kädestä 

sanoo "Jatketaan yhdessä"

Siinä huoneessa seinät ovat betonia

niin hiljast että kuulis neulan putoavan

ikkunalaudalla istun taas

kyyneleet putoo kivilattiaan

ja kaikki on helvetin kauheaa

Sama poika tuijottaa taas ruokapöydässä

niinku olisin sille jotain evästä

jonka vois heittää roskiin tarpeeks syötyään

tää toistuu joka päivä

varjot jää käytävään

Jos jumala on jossain 

kerro rukouksein

en mä paljoo pyydä

haluun vaan vapauteen

jos jumala on jossain

käske kiirehtii

en tiedä kauanko jaksan tätä helvettii

Päiväkahvilla samat jutut naurattaa 

vaik tiedän et ne kuuluu vaan näiden ovien taa

valvontakameralle jälleen irvistän

jos tää ois tosi tv, mun palkka ois pilvissä

Hyvä ystäväni nyt nenämahaletkussa

en haluis vaan katsoo sen kuihtuvan

mun lääkettä nostettiin taas 

ja aamulla pyörryin aulan lattiaan. 

Jos jumala on jossain 

kerro rukouksein

en mä paljoo pyydä

haluun vaan vapauteen

jos jumala on jossain

käske kiirehtii

en tiedä kauanko jaksan tätä helvettii

Kun haluan vain kaatua

otat minut kiinni

kun kyyneleet tulvivat

kuivaat ne paitasi hihaan

kun päivä on pilalla

pelastat sen hymylläsi

Olen yksin heikko

kuin posliininukke piirongin

mut kanssa sun

ritaritkin voittaisin

olet mulle happea

ilman sitä en selviä

päivästä toiseen

pidät minut hengissä

kun halaat hiljaa takaapäin

kun naurat, hymyilet

kun pidät mua kädestä

jälleen suutelet

kun olet vain mun vierellä

poskee kutitat

se saa mut aina tajuumaan

mä sua rakastan 

Elämä kuin pikajuna
muistot kulkee kelattuna
katson aseman ihmisii
tuijotan kellon viisarii
joka ei pysähdy
vaan jatkaa kulkuaan
mietin voinko koskaan unohtaa
sun katsettas
niin palavaa
minne menenkin
mitä vastaan tuleekaan
toista sua ei milloinkaan

Joskus tuntuu että katoan

kuin savu ilmaan hajoan

joskus tuntuu etten uskalla

sanoo niitä sanoja

joilla voisi ratkaista

kaiken

En osaa olla normaali

mut en jaksa välittää

ei kukaan tule elämääni

kauniiks värittään

tiedän mitä rakkaus on

vaan mistä löydän sen?

Mitä tarvitaan et olla vois

onnellinen ihminen?

On kilometrei mittaris

mut en aio hidastaa

aurinko jo laskee

horisontin taa

ehkä jopa huomenna

vihdoin löydän sen

onnen kauniin kestävän

aina ikuisen

Aurinko putoaa mereen

muut ovat jo sammuneet

vain sinä ja minä hiljaa

sylikkäin

on kanssas hyvä olla näin

viimeinen suudelma

tuoksuu tupakalta

jalat ei kanna

otat reppuselkään

ja kuiskaat, älä pelkää

tää kaupunki tyhjä kuin autiomaa

muut ovat menneet jo nukkumaan

viimeinen metro

vie meidät kotiin

kaadutaan sängylle nauraen

tätä iltaa koskaan unohda en 

<3:llä Elmiira