Runo: Me pysymme yhdessä

Ruusun terälehdet lattialla

hajuveden tuoksu sekoittuneena lakanoihin

hento kuiskaus

säde auringon

haparoivat askeleet

radiossa soi rakkauslaulut ikuiset

juostaan sadettimen alla

syödään mansikoita toistemme huulilta

nukahdetaan nurmikolle

kävellään käsikkäin

katsotaan kun varjot hiljaa

kesäiltaan laskeutuu

hiljaisuus ei häiritse

halaus pitää otteessaan

silmät, johon voisi hukkua

huulet joita voisi suudella loputtomiin

skeittilaudan päällä hengaillaan

alas rinnettä lasketaan

nauretaan niin että kaupunki raikuu

alikulussa huutomme kaikuu

kolme pientä sanaa

niin pieniä

niin painavia

kuiskaan korvaasi

ennen kuin katoat uneen suloiseen

pysyn vierelläsi vielä

vaikka huominen tulee

me pysymme yhdessä 

<3:llä Elmiira

Runo: Eikä huomista olekaan

kevät saapui

kosketti poskea

kuiskasi sanoja

kuin pisaroita tuulessa

hiljaa keinutaan

aurinko mereen putoaa

hymy pitää otteessaan

viini riittää halpaan humalaan

eikä huomista olekaan

juostaan karkuun poliiseja

kiivetään katolle ja kiljutaan

nähdään kauneus kaupungin

säteet viimeiset hiljaa

taivaanrantaan katoaa

sotketaan naama jäätelöllä

mennään uimaan keskiyöllä

tanssitaan loputtomiin

nauretaan itsemme kyyneliin

eikä huomista olekaan

Kuva: we♥it

♥:llä Elmiira

Runo: Hetki on kaunis

Mä hengitän

näen kauneuden

silmissä sun

lehdissä pihakoivun
saippuakuplissa

liikennevaloissa

autiotaloissa

sateenkaaren päässä

pettävässä jäässä

huominen on mysteeri

pidäthän kiinni tiukasti

jos auringonlaskuun kurvataan

ja silmät hetkeks suljetaan

ollaan hiljaa lähekkäin

kanssas hyvä olla näin

sateen jälkeen kirkastuu

yöllä paistaa täysikuu

nauru kaikuu

huoneessa raikuu

hymykuopat sun

hetkeksi punastun

olethan vielä huomenna tässä

vieressäni lämpimässä 

<3:llä Elmiira

Vaikeuksien kautta voittoon

Oon sisältä heikko

vaik jaksaa pitäis

Esitän vahvaa

mut murrun sisält

Pelkään et jumitun paikoilleen

mut uskon et jaksan viel huomiseen

Välillä tuntuu et kaikki on turhaa

mut koskaan en tekisi itsemurhaa

Onhan mul perhe

ja kaveritkin

Tuskin ne jättää

vaik välillä itken

tahtoisin jonnekkin

kauas pois

Mut ei elämä parempaa siellä ois 

Kuva We<3It

Kirjoitin kyseisen runon päiväkirjaani 2.4.2012. Kuten varmaan tekstistä huomaa, mulla ei mennyt kovin hyvin. Olin hukassa. Jokainen päivä lipui ohitse, kuin autot moottoritiellä, mutta mikään ei tuntunut juuri miltään. Olin tuolloin sairaalassa, syystä, jota en halua tässä mainita. Kaikki tuntui vain teeskentelyltä, elämä tuntui suorittamselta. Ikäänkuin joka päivä olisin herännyt uuteen selviytymistestiin. 

Nyt kun luen tuota tekstiä, en ole tunnistaa itseäni. Mulla menee nyt niin paljon paremmin. Oon tutustunut aivan upeisiin ihmisiin, saanut kokemuksia, päässyt jo aikoja sitten sairaalasta, ja ennen kaikkea - oppinut nauttimaan elämästä. Jos jollain, joka tätä lukee on samanlaisia tuntemuksia, suosittelen jatkamaan taistelua. Mä haluun uskoo, että elämässä on jotain hyvää jokaiselle. Toisille se on itsestäänselvää, toisille se näyttäytyy aikanaan. Siksi ei koskaan pitäisi luovuttaa. 

<3:llä Elmiira 

My heart is like an elephant, it never forgets

I feel like I dont belong here anymore

I feel like all I ever had is gone

You told me I should stay away

You told me I should see

How easy it's destroy it all

Everything I ever had in me

I feel like my world is crashing in my heart

I feel like I can't just make another start

You think that I'm a crazy bitch

You think I am naive

but do you really know me well

Do you really see

How hard for me is just pretend

how hard for me is be

That kind of girl you think I am

That's not really me 

Kirjotin kyseisen runon noin puolitoista vuotta sitten, jolloin tunsin olevani pohjalla. Olin ihan hukassa ja jokainen päivä tuntui taistelulta. Taisteleminen kuitenkin kannatti, sillä nyt tunnen olevani onnellinen. En osaa edes sanoin kuvailla, miten hyvältä tuntuu, kun ei ole enää vanki oman mielensä sisällä. Mä rakastan elämää, ja tiedän, että olen tarpeeksi vahva selvitytymään tulevista haasteista. Pitää muistaa rakastaa myös itseään, jotta voisi rakastaa muita.

<3:llä Elmiira

Kyynelten valtameri

Hän sulkee silmänsä 

ja hetkeks nukahtaa

syytön siihen että toiset tappaa toisiaan

avaa silmän hiljaa

yksi kyynel vierähtää

painaa päänsä tyynyyn

lääkkeet ottamatta jää

Hän katsoo ikkunasta miltä näyttää huominen

säteet aamuaurinogon lankeaa keltaiseen

on vanki oman mielensä

mut kuinka päästä pois?

Kuinka tarut prinsessoista totta olla vois?

Hän ristii hiljaa kätensä

ei pyytele mitään

tahtoo apuu tunteeseen

se toistaa itseään

tahto liian vahva

nyt päästä täältä pois

miettii miksi kaikki tämä totta olla voi?

Mut sitten joku astuu sisään

pelko vallitsee

joku tarttuu käteen

taluttaa huomiseen

ja vaikkei aina usko raamattuu

niin tietää hänkin sen

huominen on mahdollisuus kaksinkertainen

Vaikka joskus tuntuu siltä 

että tahdot luovuttaa

vaikka aina et sä jaksa uskoo päivään seuraavaan

vaikka itkisit sä valtameren

tulee huominen

käännä katsees horisonttiin

siellä näätkö sen

sateenkaaren

Katso mua silmiin

siellä näätkö sen

sateenkaaren

Kirjoitin kyseisen biisin ystävälleni, jolla on ollut vaikeaa. Mitä mieltä olette? 

<3:llä Elmiira

Kun tuuli tarttuu hiuksiin 

ja aallot kuljettaa 
kun aurinko vaan paistaa 

ja laineet liplattaa

ja tuntuu ettei mikään

isku kauheinkaan

saa sua kaatumaan

Kun tuntuu ettet kestä sä yhtään enempää

kun tuntuu että kaikki sun vierelt häviää

ja luulet ettei mikään

maisema kauneinkaan

saa sua unohtaan

Kun uusi päivä alkaa 

ja valonpilkkeen näät

kun rajuilma nousee 

ja taivas välähtää

ja luulet ettei mikään

tähti kirkkainkaan

voi sua tavoittaa

Kun tuntuu että rakkaus

nyt totta olla vois

kun tuntuu että palaset

vihdoin paikoillaan ois

ja sä luulet ettei mikään

ero vaikeinkaan

saa sua horjumaan

Käännä katsees horisonttiin

anna itses levähtää

pidä haaveistasi kiinni

ja kun kyynel vierähtää 

näät sateenkaaren pään

<3:llä Elmiira