HEI KAIKKI UUDET JA VANHAT!!! :)

tosiaan, jotkut mun kaverit on kyselly mun raapustelujen (lue: novellien) perään. Oon julkaissut niitä enimmäkseen Demi.fissä, Mutta koska siellä on aina joku vittupää... niin ajattelin että kiinnostaisko teitä silloin tällöin mun kirjotukset?

En ajatellut laittaa niitä etusivulle, mutta välilehden voisin tehdä :)

"Mulla on sisäänpäinkasvaneet kraaterit!!" .... "No mulla on hyttysenpistot -.-" XD

Huomasin juuri, et mä en oo kesäisin kauheen nukkuvaista sorttia :D

Mun webin tyttöystävällä Laadulla oli ujo pissa :D

kuvasin eilen vlogin, jota en kehdannut vielä silloin laittaa tänne... mutta nyt kehtasin joten paina TÄSTÄ jos tahdot nähdä sen :)

Niin, porukathan lähti hääpäivämatkalle Azoreille, oon kateudesta violetti, mutta pitäkööt hauskaa ilman meitä ;) Mummo asuu meillä tän viikon ajan ja oon oikeesti että HAAAALLLELUUUJAAAA :D

Mä pidän vanhemmistani, mutta viimeaikoina meillä on varsinkin iskän kaa ollu riitoja (lue: mulla se aika kuukaudesta...) niin tekee oikeesti hyvää olla viikko erossa!

Tähän pitstän eilisen kuvii.........

Tiedän, en ole herkkumaha/sexy julkkisbimbo/# FITNEEEESSSSSHHHH<3333 mut mun kokovuoden projekti ON tuottanut tulosta!!

Nea, sulla on kyllä maailman parhaat taiteilijalahjat XD

<3:llä tiedät kyllä kuka ;)

Ahdistaako? Apua on lähellä.

Oishan se pitäny arvata... Eilen kun vielä hehkutin kuinka onnellinen oon ja kuinka kaikki on hyvin ja elämä ei vois paremmin mennä ja blaablaablaa.... niin eiköhän tänään tapahdu jotain, joka romauttaa tunnelman täysin. Empatia on hieno tunne, mutta joskus sekin alkaa ottaa päähän. Ainakin mua itseäni. Silloin mietin, että 'Olisipa kiva olla tän hetken ajan maailman kyynisin bitch' Ihan oikeesti. Mä itken naurettavan helposti, ainakin omasta mielestäni, mutta onneksi sentään olen tyttö ;)

Noh, menin normaalisti toimintaterapian jälkeen kouluun. Oli vähän sellane turta fiilis, tai sellanen... Iha normipäivä. En löytäny Lottaa tai Lyydiaa, enkä aluks ketään muutakaan meidän luokasta, koska meillä on suht iso koulu ja mä en tietenkään ollut jaksanut käydä kattoon helmestä, monelta meillä tänään alkaa... Noh, löysin sitten tekstarin avulla oikeen luokan, eli meidän kotiluokan (huomaa että olen oikeasti blondi) Ja kysyin  luokanvalvojalta, että mitä me tänään tehdään? Se selitti jostain puheripulista... tai jostain sen tapasesta... en oikeen kiinnittäny siihen huomiota. Löysin porukkani, mentiin koulun toiseen siipeen, missä en koskaan oo käyny. Siellä meille selitettiin jotain, että käydään läpi erilaisia elämän vaiheita, kuten rakkaus, ystävyys, masennus, suru yms. Aattelin että mikäs siinä, noista aiheista mulla ainakin riittää jonkun verran sanottavaa, vaikken mikään "ÄLÄ KOSKAAN KATSO KIUSATTUA PERUSILMEELLÄSI" ihminen olekkaan. 

No, meidät jaettiin summan mutikassa ryhmiin ja mun ryhmän kodalle sattui yllätys, yllätys - masennus. Taisin sanoakkin siinä sarkastiseen sävyyn jotain tyyliin "no jippii" ja olin oikeesti paniikin partaalla. Siellä oli kerrottu faktoja masennuksesta, ja tietoo miten masentunutta ystävää voi tukea. Mun ei alunperin pitänyt lukee mitään muuta, kun ne tietoiskut, mut utelias ihminen kun olen, päädyin lopulta lukemaan fiktiivistä tarinaa jostain ns Liisasta, joka aloitti uudessa koulussa, jonka ainoa ystävä oli koira... enempää en muista. Koska siinä vaiheessa kyyneleet oli jo kasvoilla ja mä etsin hädissäni pakotietä pois katseiden alta. Mun mieleen palas sillä sekunnilla se helvetti, minkä paniikkihäiriö mulle kasiluokalla aiheutti. Mä kuitenkin päätin, etten saa kohtausta. Mä vaan päätin. Mä oon tehnyt niin ennenkin, mutten noin hirveessä tilanteessa. Juoksin pois luokasta ja mutisin kirosanoja. Opettajat ryntäs tietenkin käytävälle, kysymään mikä mulla on. Se oli tuttua. Liian tuttua. Mä halusin vaan kadota. Muuttaa Amerikkaan ja olla joku ihan muu. 

Menin sit vessaan rauhottumaan. Kuuntelin musiikkia täysillä kuulokkeista. Tajusin, että tää todellakin on sairaus. Vaikkei vakava sellainen, niin sairaus kumminkin. Meidän luokanvalvoja tuli sit siihen ja kysy multa mitä haluun tehdä. En muista oikeen mitään siitä vaiheesta, halusin vaan pois, pois, pois!! 

Juteltiin open kans joku puol tuntia pihalla syrjemmässä ja mulle tuli tosi paljon parempi mieli. Lähdin kotiin ja olin taas ihan iloinen. Siinä vaiheessa mun suu kaartu kaikesta katastrofista huolimatta hymyyn - mä olin voittanu tän erän!

Toivottavasti teidän keskiviikko sujui paremmin! :) 

<3:llä Elmiira

You are titanium

Tänään meillä oli koulussa ysien kevätjuhla. Siellä oli tosi kivoja laulu, tanssi -ja videoesityksiä, mutta päällimmäiseksi mieleen jäi erään koulumme tytön esittämä koskettava tulkinta kappaleesta Titanium. Biisi oli tytön sanojen mukaan omistettu kaikille elämässän vaikeuksia kokeneille, mutta niistä selvinneille. Ja mähän olin yksi heistä. Biisin aikana tunteet vaihteli laidasta laitaan ja kylmät väreet juoksi niskassa. Meinasin oikeesti alkaa itkeen, mutta en onneksi alkanut. Samalla kuitenkin tajusin, että vaikka mulla on ollut menneisyydessäni vaikeeta, oon kaikesta kumminkin selvinnyt. En tiedä millaisia haasteita elämällä on mulle tulevaisuuden varalle, mutta sen tiedän, että olen tarpeeksi vahva selviytymään niistä. Meidän koulusta löytyy kyllä musiikillisesti tosi lahjakkaita tyyppejä, mutta se nyt ei oo mikään ihme koska meidän koulussa on monta musiikkiluokkaa :D 

Kun pyöräilin koulusta kotiin ja kuuntelin musiikkia isoista pinkeistä kuulokkeistani mä oikeesti aistin kesän. Ruoho oli vihreetä, koivuissa on lehdet, voikukat oli ilmestyneet vain muutamassa päivässä teiden penkoille ja ilmassa tuoksui vastaleikattu nurmi. Mä en malta odottaa kesälomaa, ja kaikkee ihanaa, mitä se tuo tullessaan. Mä en malta odottaa niitä valvottuja öitä, naurun purskia, yökyliä, mahdollista Kreetan matkaa, ehkäpä uusia ihmissuhteita, kesätöitä ja ennen kaikkea peruskoulun lopullista päättymistä. Mähän oon viimeisen vuoden ajan käynyt kymppiluokkaa, mikä on ollut tosi silmiä avaava kokemus. Tajusin, etten haluakkaan lastenhoitajaksi ja opin paljon itsestäni ihmisenä. Niin, ja tietysti tutustuin mahtaviin tyyppeihin! 

Tähän loppuun pistän vielä kuvia päivän asusta :)

Päässä mulla oli joululahjaksi saadut pinkit kuulokkeet ja koulupäivän aikana ne lepäsivät kaulalla. 

Ylläni oli h&m:ltä ostettu ruutupaita, h&m:ltä ostetut shortsit ja musta Gina Tricotista ostettu toppi. 

Tässä vielä kokokuva päivän asusta. Kenkiä en hoksannut kuvata, mutta ne olenkin jo esitellyt toisessa postauksessa. Siniset h&m:ltä ostetut tennarit siis!

<3:llä Elmiira

Silmäkuoppien kaverit

Hei, tiedän että postasin jo aamulla, mutta ajateltiin tulla tekeen uus postaus täältä Nean takapihalta! Ollaan maattu tässä varmaan 2 tuntii ja mun vatsalihakset on kipeet naurusta. Nyt muuten muistettiin jotain meidän inside läpistä, kun ei siinä vastausvideolla tullut mitään mieleen, niin tässä ois kuitenki yks, joka ei oo ihan sieltä pahimmasta päästä, koska ne kaikkein sairaimmat ja tyhmimmät läpät säilyy meidän välisinä, elikkäs: Sanoin joskus viime vuonna Nealle et "Byebye marsuni!" kun lähin niiltä kotiin ja sit Nea tokas siihen että: "Heippa Bulldoggini!" Tästä seurasi viiden minuutin naurusessio, vaikka juttu oli ehkä kuivimmasta päästä ikinä ja tosi pitkään sen jälkeen aina ku nähtiin sanottiin jotain tylliin: "Moi Bulldoggi/Marsvin" ja semmone pikkutyttömäinen hihitys siihen päälle :D Siinä oli siis yks meidän inside läpistä, ja ei todellakaan ollut pahimmasta päästä...

Ps. Huomaa sexyt silmäkuopat

Nea ottaa arskaa 8)

Marsu testasi bulldogin feikkivenytystä... Tää näyttää ihan aidolta... Tai no, ainakin meidän mielestä :D

Aamuaurinko ja laimeeta fantaa

Heips! Huomasin että teitähän on tullut lisää yön aikana joten tervetuloo kaikki uudet! Mä heräsin tänään nejältä aamuyöstä kun aamuaurinko sokaisi silmiin. Eikai siinä enää uni tullut, mutta sain inspiksen näpätä pari kuvaa, jotka mun kuvaajantaidot huomioon ottaen onnistui (ainakin omasta mielestäni) aika hyvin. Kertokaa toki teidän mielipiteenne! 

Keksin lisätä kuvaan mun unisiepparin, jonka oon löytäny kirppikseltä. Se normaalistikkin roikkuu tossa mun ikkunan nurkassa. Mä oon ihan hulluna unisieppareihin ja mulla on niitä tällä htekellä kaks, toinen on pikkusiskon tekemä :)

Ja arvatkaas kellä on tänään vapaapäivä! Koska mulla on joka maanantainen tetti jakso tarhassa jo loppunut, mulla on tämä maanantai (niinku viime maanataikin) kokonaan vapaata! Ei ois kyllä voinut paremmat ilmat sattuu tälle päivälle, kello on 9.38 ja täällä on yli 20 astetta lämmintä!! Mä niin rakastan kesää♥ Makaan tässä juuri takapihalla bikineissä läppärin kanssa jotta sais vähän väriä pintaan. En keksis parempaa tapaa alottaa viimenen lomaviikko, pahoittelen tätä hehkutuspostausta niille joilla on koeviikko tai muuten koulussa rankkaa... Mutta kai sitä saa ihminen omaan blogiinsa hehkuttaa kun on näin harvinainen vapaapäivä? 

♥:llä Elmiira

Carpe diem

Tajusin tässä vähän aikaa sitten että oon jo pitempään ollu oikeesti onnellinen. En tarkoita nyt sellasta semi iloista, koska sellanen mä oon suurimman osan ajastani, vaan onnellista. Mulla on suunnilleen kaikki asiat hyvin, mulla on ihana perhe, ja maailman parhaat kaverit. Ja mikä parasta - mua ei ahdista. 

Noin puolitoista vuotta sitten elin ehkä elämäni hirveintä aikaa. Oli mulla silloinkin tietysti kaverit ja perhe, mut  jotain puuttui. Mä en ollut onnellinen. Mua ahdisti moni asia, kuten koulun päättyminen ja oikeestaan ihan kaikki. En jaksanut olla pirtee oma itseni... En vois sanoo et olin masentunut, mutta lähellä sitä. Oli mulla silloinki hyvii päivii jolloin elämä tuntui elämisen arvoiselta, mut enemmän niitä huonoja. Kaikki tapahtumat tuntu menevän vaan sumussa läpi, eikä mikään tuntunut oikeestaan miltään. Ootin vaan kesää, vapautta ja ennen kaikkee sitä et asiat ois hyvin. Et mä jaksaisin nauttii elämästä. Ootin jotain muutosta mun elämään, koska sillon se oli aika tylsää. Sillon kaikki pienetkin ilon aiheet, kuten yllättävät kehut tai joku ihan tavallinen hengailuilta kavereiden kans tuntu jotenkin paljon suuremmalta. En väitä, ettenkö vieläkin iloitsis noista asioista, mut nyt on ihanaa huomata ettei se oo viikon/kuukauden kohokohta et tapahtuu jotain kivaa, muttei kuitenkaan mitään arjesta poikkeavaa. 

Pakko tässä vaiheessa myös kiittää mun kavereita, vaikka ne kyllä tietää miten paljon mä niiden apuu arvostan. Ne on auttanu mua enemmän ku voi ees sanoin kuvailla. Pelkästään se et ne on ollu läsnä on merkinnyt mulle tosi paljon, se et ne on jaksanu pyytää mukaan juttuihin ja kuunnellu mua. Tietenki itsekin olen pyrkinyt olemaan kaiken sen ystävyyden arvoinen. Silti musta tuntuu et mikään ei riitä korvaamaan sitä kaikkee hyvää mitä mun kaverit on mun elämään tuoneet. Ei mun tarvitse alkaa mainita nimiä, se on turhaa, koska ne henkilöt kyllä tietää itse ketä tarkoitan. Ja jos he nyt lukevat tätä niin haluun sanoo että ootte mulle kultaakin arvokkaampia. Ilman teitä mä olisin ihan hukassa<3

Viime kesä, syksy ja tää vuosi on oikeestaan muuttanu kaiken mun elämässä. Kesällä tapahtu kaikkee ihanaa, matkusteltiin kavereiden kanssa, oltiin paljon rannalla, tapasin uusia ihmisiä ja elämä alkoi hymyillä. Jo siinä vaiheessa mä tajusin et tavallaan uus lehti mun elämässä on alkanut. Olin viimein valmis jättämään sen kaiken ahdistuksen taakseni ja aloittamaan elämän. Syksyllä menin kymppiluokalle, uusi koulu, uudet ihmiset. Tutustuin mukaviin tyyppeihin, pääsin perheen kanssa Teneriffalle, joka oli yks mun parhaista lomista. Pääsin ensimmäistä kertaa bileisiin ja ennen kaikkee huomasin että elämä on tosiaan elämisen arvoinen. 

Nyt odotan tulevaa kesälomaa innoissani, ollaan suunniteltu kavereiden kans vaikka mitä kivaa, perheen kaa lähdetään hyvin todennäköisesti kreetalle, pääsen ensimmäistä kertaa elämässäni kesätöihin ja täytän 17 vuotta. Taas askel lähempänä aikuisuutta. Haluun sanoo jokaiselle joka tätä lukee, tarttukaa hetkeen. Se ei loppujenlopuksi ole edes vaikeaa. Kun muistaa nauttia elämästä, kaikki vastoinkäymisetkin on helpommin voitettavissa. Life is like a box of cocolate, you never know what you're gonna get. 

Kysy Nealta postauksen vastaukset + muuta höpinää!

Saatiin tänään Nean kanssa aikaiseksi kuvata tuo vastausvideo tuohon Kysy Nealta postaukseen :) Meinattiin kyllä revetä kokoajan, mutta kai tää on ihan julkaisukelpoinen... Ainakin meidän mielestä :D 

Koska blogger taas vammailee, eikä anna mun laittaa sitä videota tähän suoraan näkyväksi, niin sen voi katsoa TÄÄLTÄ

:)

Sitten kerron vähän kuulumisia. Eilen näin ystävääni Hannua keskustassa, juteltiin, syötiin jäätelöä, nautittiin auringosta, shoppailtiin, ostettiin metrilakuja ja oli kyllä kivaa. En oo nähnyt Hannua pitkään aikaan kun ei asuta samassa kaupungissa, joten oli kiva taas nähdä! Tässä vähän kuvia...

Tänään kävin aamulla torilla kiertelemässä kirpparikojuja, koska siellä oli sellanen tapahtuma, että kuka vaan saa tulla myymään omia turhia tavaroitaan. Mukaan tarttui kolmet korvikset, joista yhdet oli ns feikkivenytykset, eli näyttää niinku ois venytys, vaikkei oikeesti oo... Sit ostin myös yhden kaulakorun ja kengät. Kirppareilta suuntasin kaupunginteatterille katsomaan katutanssiesitys Ruutanaa, jossa mun tanssiope ja muutama tanssikaveri esiintyi. Oli kyllä hyvä esitys, ite en pystyis lähellekkään samaan! Iltapäivällä Nea tuli meille, kuvattiin vastauspostaus, juteltiin, syötiin kakkua koska Alikalla oli tänään synttärijuhlat ja otettin kuvia. Oli tosi kiva nähdä taas, koska vaikka nähdään edelleenkin niin usein kun vaan pystytään, on näkeminen jäänyt vähemmälle, koska ollaan eri kouluissa ja Nealla on paljon hommaa lukiossa. Onneks kesällä voi nähdä taas enemmän!<3

<3:llä Elmiira

Little sister

Eli aattelin kertoo teille vähän mun pikkusiskosta Alikasta. Meidän yhteinen taival alko 23.5 vuonna 2000 kun pikkuinen saapui maailmaan. Olin onnesta soikeena, koska olin toivonu pikkusiskoo... Muistan muunmuassa sanoneeni tarhakavereille että jos se on poika mä heitän sen roskiin :D

Alun innostuksen jälkeen arki kuitenkin palasi kuvioihin ja uus vauva alkoi tuntua enemmänkin rasittavalta kuin ihanalta. Olin ite tuolloin vasta neljävuotias ja kaipasin myös aika paljon äidin huomiota, joten olin aika kateellinen Alikalle, kun äiti yhtäkkiä huomioikin enemmän sitä. Muistan esimerkiksi kaataneeni Ampun kun se opetteli kävelemään, oh god oonpa ollu kauhee isosisko!

Kuitenkin meistä tuli äkkiä tosi läheisiä ja kun alika oppi puhumaan ja kävelemään se seuras mua jokapaikkaan. Olin sen paraskaveri, kun se oli niin pieni ettei vielä ollut tarhassa ja tai tuntenut muita lapsia. Saatettiin leikkiä yhdessä tunteja ja meillä oli aina hauskaa. Joskus kyllä ärsytti kun Alika tunki mukaan kun halusin olla kavereiden kans rauhassa.

Kun kasvettiin vähän alettiin matkustella paljon perheen kanssa ja siellä mulla oli aina oma pieni leikkikaveri. Tehtiin kaikkee tyhmää, kiipeiltiin puihin, huijattiin vanhempia, tapeltiin, itkettiin, sovittiin ja naurettiin. Ei sitä voi sanoilla kuvailla kuinka paljon tää tyttö mulle merkitsee. Oon valmis vaikka kuoleen Alikan puolesta ja vaikka meillä on aika useinkin riitoja, molemmat tietää että toinen rakastaa. Se on sellasta sammumatonta rakkautta.

Eilen Alika täytti 13 vuotta. Hurjaa, miten nopeesti vuodet vierii. Ennen leikittiin hiekkalaatikolla ja nykyään jaetaan meikkivinkkejä ja vaihdellaan vaatteita. Alikan kans vietän varmaan eniten aikaa meidän perheestä, koska koulun loputtua ollaan monesti kaksistaan kotona. Tapellaan usein, mutta tiedetään kumminkin ettei toinen ikinä jätä. Alika on mun ainoo sisko, ja mulle tosi rakas<3 En osais kuvtella elämää ilman häntä!

<3:llä Elmiira

Baby puppy!

Tänään kävin katsomassa ystäväni Sonjan uutta koiravauvaa. Köpi oli kyllä niin herttainen ilmestys, että sydän aivan suli. Raukka yritti kokoajan näykkiä kun hampaita oli niin kiva kokeilla. Leikittiin vauvelin kanssa ja sain pidellä sitä sylissä. Äärettömän hellyttävä tapaus<3 

<3:llä Elmiira

DIY hapsupaita niiteillä + höpinää tanssiesityksestä!

Innostuin tuunaamaan kirpparilta löytämäni mintunvihreän paidan inkkarihenkiseksi hapsupaidaksi! Laitoin myös olkapäille niittejä särmikkyyttä tuomaan. Otin kuvat teon vaiheista, jotta voitte itsekin tehdä tällaisen, mikäli innostutte ideasta... Tässäpä tämä olisi koko komeudessaan. Mielipiteitä? Hitti vai huti?

Tarvikkeet: Sakset, niittejä, teippiä

Vaihe 1: Kiinnitä maalarinteippiä siihen kohtaan mihin haluat hapsujen päättyvä. Leikkaa noin 1,5 cm mittaisia suikaleita. 

Vaihe 2: Kiinnitä niitit paitaan. 

Vaihe 3: Tadaa! Paita on valmis!

Sitten kerron vielä vähän tästä päivästä. Tänään mulla oli myös tanssiesitys ja jännitti kyllä tosi paljon kun oma perhe oli katsomassa, mutta se meni tosi hyvin! En unohtanut mitään kohtaa ja oon kyllä tosi ylpee itsestäni. Nyt on tää kausi saatu päätökseen ja nokka kohti uusia haasteita! Tänään käytiin päivällä luokan kans syömässä Da Maxissa ja oli kyllä hyvää kebabbia! Kävin myös ostaan metrilakuja. Ulkona on aivan ihana ilma, puissa on lehtiä ja huomaa et on oikeesti kesä! Kouluakaan ei oo enää kun vaivainen viikko ja sit oon vapaa! Kesällä on tiedossa paljon ihania asioita, kuten kesätyöt, Kreetan matka ja matkustelua kavereiden kanssa. En malta odottaa että pääsen kunnolla ruskettumaan ja nauttimaan kesästä! Kesä on ehdottomasti paras vuodenaika. Silloin kaikki herää eloon ja on ihmiset on paljon iloisempia. Mä rakastan kesää ja kaikkee mitä siihen liittyy - paitsi hyttysiä, heh! 

Kivat sotamaalaukset :D

<3:llä Elmiira