ISO KIITOS JA HALI♥

Vaikka arvostankin jokaista blogini lukijaa, jokaista mielipidettä (niin hyvässä kuin pahassakin) ja jokaista blogini katsojaa, en muista tarpeeksi usein kiittää teitä siitä!

Kun vuosi sitten toukokuussa perustin tämän blogin, en arvannut millaiseen pyöritykseen vielä joutuisin. Ajattelin saavani noin parikymmentä lukijaa ja kirjoitin lähinnä kertoakseni kavereille, että missä mennään. Nyt saan keskimäärin 10 kommenttia päivässä, jos en ole mainostanut tätä vähään aikaan missään. Jos olen mainostanut, kommentteja saattaa tulla jopa 20-50 per päivä. 90% palautteesta on positiivista, mutta ikävä kyllä saan noin kerran kuussa joltain ihastuttavalta anolta viestiä, jossa minun kerrotaan olevan jälkeenjäänyt kehitysvammainen, jonka ei koskaan olisi pitänyt syntyä, tai jotain vastaavaa. 

Kun ensimmäisen kerran sain tuollaisen kommentin rupesin itkemään ja olin jo poistamassa koko blogia. Lopulta päädyin soittamaan parhaalle ystävälleni ja hän sai mut tajuamaan, ettei vika oo mussa, vaan sen tyypin korvien välissä. Tiedän kyllä itse, etten ole kehitysvammainen, enkä tarvitse siihen kenenkään muun kuin psykologin mielipiteen (mullahan siis on epäilty esim ADD:tä, mutta ainakin toistaiseksi olen saanut terveen paperit)

Vaikka saankin paljon paskaa niskaani, en ikinä lopettais bloggaamista! Te lukijat ootte yksi syy siihen, miksi olen ylipäätään aikoinani jaksanut jatkaa elämää, joten ISO kiitos teille jokaiselle!!

Haluun myös kiittää jokaista anolukijaa. Mun blogia katsotaan keskimäärin 700 kertaa päivässä ympäri maapalloa, mikä on omasta mielestäni ihan hullua! En voi ymmärtää miten esim Australialaisia tai Ukrainalaisia jaksaa kiinnostaa mun suomenkielinen blogini, mutta kiva kun kiinnostaa. Nöyrä kiitos ja kumarrus, tää tyttö on sanaton! 

I wanna thank all my lovely readers! You are the reason I keep fighting against my disease. You are all wonderful persons, and I can never be as grateful, as I am now!

♥:llä Elmiira

Huomaan kun onnen kyyneleet takin kaulukseen putoaa

Tänään heräsin kuuden aikaan ilman herätyskelloa ja kuuntelin musiikkia seitsemään asti. Puoli kahdeksalta ulkona näytti olevan niin ihana ilma, että päätin lähteä kävelylenkille. Oli ihana kulkea autioita katuja ja antaa ajatusten virrata. Musiikki pauhasi kuulokkeista ja uppouduin unelmiini. Mä rakastan tällaisia aamuja, kun ei ole kiire minnekkään. Kun voi vain olla ja nauttia hetkestä. 

Iltapäivästäkään ei onneksi ole tulossa tylsä, sillä lähden salille ystäväni Nean kanssa, jota en oo nähnyt ihan liian pitkään aikaan! Illalla mulla on vielä tanssiharkat, joten tää päivä tulee olemaan aika urheilullinen. Huomenna menen hoitamaan ihanaa pikkuserkkuani, kaksivuotiasta Annaa. Se hymy, mikä lasten kasvoilla loistaa on jotain niin kaunista ja aitoa. Lapset eivät esitä mitään. He ovat sataprosenttisesti omia itsejään. Siksi heiltä oppii yllättävän paljon. 

<3:llä Elmiira

Life is what you make it

Mä tajusin juuri, että mä rakastan elämää. Rakastan herätä joka aamu uuteen päivään, nähdä tuttuja kasvoja koulussa, jutella ihastukselle, tavata kavereita ja ylipäätänsä rakastan elää! Aina se ei oo ollut mulle itsestäänselvyys, on ollut aikoja jolloin mä oon tuntenut itseni todella ahdistuneeksi. Olin pieni heikko tyttö keskellä helvetin liekkejä, mut sit jotain tapahtu. Mä kahlasin pois ahdingosta ja näin auringon. Oon ollut oikeestaan jo pitkään aika onnellinen. Yks syy siihen on mun ihanat kaverit, ilman niitä en jaksais päivästä toiseen. Saan tosi paljon voimaa muista ihmisistä. Jos mulla on huono päivä kaverit piristää, ja jos taas oon iloisella tuulella niiden kanssa on kiva heittää läppää. Parempia kavereita saa hakemalla hakea! 

Oon myös tosi kiitollinen mun perheestä, mulla on mielestäni maailman paras perhe. Ne on aina tukemassa mua, mitä ikinä teenkään ja tiedän, että niihin voi luottaa. Mun pikkusisko Alika on mulle tärkeimpiä ihmisiä maailmassa, vaikka riidelläänkin usein. Myös kaikki sukulaiset, kuten isovanhemmat ja serkut on mulle tosi tärkeitä. Perhe on aina ollut lähellä mun sydäntä, ja tulee aina olemaan. 

Oon myöskin todella iloinen siitä, että oon taas löytänyt liikunnan ilon. Rakastan tanssimista, eikä koskaan tuu sellasta tunnetta, ettei jaksais mennä harkkoihin. Aina kun sinne menee tulee sellanen fiilis, että haluu vetää täysillä. Oon myös alkanut käymään salilla aktiivisemmin ja siitäkin pidän tosi paljon. Rakastan kokeilla oman kehoni äärirajoja. 

Kiitollinen olen myös siitä, että olen pitkään ollut suhteellisen terve, niin henkisesti kuin fyysisestikin. Oon aijemmin kertonut täällä paniikkihäiriöstäni. Olen ilokseni saanut huomata, etten oo saanut paniikkikohtauksia yli vuoteen! Mulle se on suuri saavutus. Silloin joskus en olisi uskonut, että tulee aika, jolloin kaikki on hyvin. Jolloin saan elää päivästä toiseen onnellisena, vailla huolia tai murheita. Sitä mun elämä tällä hetkellä kuitenkin on. 

Oon myös kiitollinen koulusta, ja siitä että mä ylipäätänsä saan opiskella. Se kun ei ole kaikille maailman ihmisille itsestäänselvyys. Tykkään tosi paljon Laanilan lukiosta, yhteishenki on hyvä ja opiskelu maistuu. Tiedän myös miksi haluan tulevaisuudessa tulla - toimintaterapeutiksi. On vapauttavaa kun tietää, että tulevaisuuden suunnitelmat on selvillä. 

Ihmiset, muistakaa iloita jokaisesta päivästä, jokaisesta hymystä, jokaisesta kauniista sanasta! Koskaan ei tiedä, milloin elämä päättyy joten hetkestä kannattaa ottaa kaikki irti, vielä kun me täällä ollaan! :) 

Kuva we♥it

♥:llä Elmiira

Ihastumisen ihanuutta

Mä en edes muistanut, miten ihanalta tuntuu olla ihastunut! Se tunne kun mahassa lentää tuhat perhosta joka kerta kun saat viestin kyseiseltä ihmiseltä, ja kun et voi vaan millään lakata hymyilemästä. Mulla on ollut pitkään sellainen vaihe elämässä, etten oo ollut ihastunut kehenkään. Sopivaa tyyppiä ei oo vaan sattunut kohdalle. Niimpä olin ihan yllättynyt miten ihanaa tää on! On ihanaa sulkea silmät illalla ja ajatella vain sitä yhtä, on ihanaa täyttää päiväkirjan ja kalenterin sivut sydämmillä ja katsella maailmaa vaaleanpunaisten lasien läpi! Onkä täällä muita ihastuneita?

<3:llä Elmiira

Love is only thing that's real

Mä rakastan tätä. Elämää. Mä rakastan herätä aikaisin aamulla kun aurinko nousee ja sokaisee silmät hetkeksi. Mä rakastan hymyillä tuntemattomalle vastaan tulijalle hymyilemisen ilosta. Mä rakastan halata kaverii ja sanoo "Olet tärkeä". Rakastan kuunnella mummon ja papan juttuja vanhoista ajoista teekupin ääressä. Rakastan mun pikkusiskoo Alikaa, vaikka kinastellaankin joka päivä. Mä rakastan viilettää longboardilla autioita katuja. 

Rakkaus on sitä, että hyväksyy itsensä ja muut. Todellinen rakkaus ei koskaan ole yksipuolista. Todellinen rakkaus kestää riidat ja vastoin käymiset. Ja olen onnellinen, koska olen saanut kokea sen♥

<3:llä Elmiira