Todellinen rakkaus kestää riidat, välimatkat, mustasukkaisuuden ja sairauden - todellinen rakkaus on ikuista

Rakkaus on niinkuin neulan etsiminen heinäsuovasta. Alkuun tehtävä tuntuu mahdottomalta, mutta kun lopulta kimalle osuu silmään, et halua päästää neulaa käsistäsi. Kuitenkin, jos pudotat neulan, sinun täytyy aloittaa etsiminen alusta. Tietenkin se on helpompaa, kun tietää mistä etsiä, mutta silti se syö aikaa ja kärsivällisyyttä. Jos siis löydät neulan, pidä sitä kuin kukkaa kämmenellä, äläkä päästä sitä katoamaan.

Mä uskon todelliseen rakkauteen, prinsessasatuihin ja onnellisiin loppuihin. Oon saanut todistaa tällaista onnellista pitkää liittoa oman mummoni ja pappani kohdalla. He tapasivat ollessaan 17 vuotiaita ja nyt, yli viidenkymmenen vuoden jälkeen he ovat yhä naimisissa. Molempien ikä lähentelee jo kahdeksaakymppiä ja varsinkin papalla on vakava sairaus, mutta silti he pysyvät yhdessä. Heidän ansioista olen jaksanut uskoo, että ehkä se onnellinen loppu koittaa mullekkin. Uskon myös, että rakkaus kyllä kantaa, jos on valmis tekemään töitä sen eteen. Mikään ei tule ilmaiseksi. Toista pitää kunnioittaa myös riitojen ja huonojen hetkien aikana. Jokaista pahaa sanaa vasten pitäisi sanoa ainakin kaksi kaunista sanaa. Miksi tuhlata elämä riitelyyn ja väkivaltaan, kun voi sen sijasta saada jotain kaunista ja ainutlaatuista? 

<3:llä Elmiira

Mitä tekee Elmiira klo 8.00 vapaapäivänä - No lähtee tietysti skeittaamaan!

Tänään sain nauttia vapaapäivästä kiitos opettajien säästövapaan! Heräsin jo viideltä aamuyöstä kun aurinko paistoi sälekaihtimien välistä ja kuuntelin musiikkia seitsemään asti. Sitten söin pikaisen aamupalan ja puoli kahdeksan aikaan jo viiletin Brunolla katuja. Päätin mennä Hovisuon parkeille skeittaamaan ja kävin matkalla ostamassa Salesta repun täyteen eväitä! Olin aluksi ainut ihminen koko paikassa ja se jos mikä oli ihanaa! Sai vaan cruisailla rauhassa ilman pelkoo että joku törmää suhun! Opettelin uusia temppuja ja uskaltauduin kokeilemaan hyppäämistäkin - tosin aika kehnoin tuloksin :D En kuitenkaan kaatunut kertaakaan, mistä olen ylpeä! 

Välillä juttelin puhelimessa kavereille ja Tuomakselle, välillä kuuntelin musiikkia ja luin kirjaa, välillä mussutin eväitä ja välillä skeittasin kuin kylähullu! Oli ihanan rentoa viettää näin vapaapäivää! Jossain vaiheessa sinne tuli porukkaa enemmänkin ja yksi poika kaatui todella pahannäköisesti. Menin tietenkin kysymään kävikö pahasti, mutta hän vakuutteli pärjäävänsä. Kun kello oli aikalailla kymmenen tunsin pisaran otsallani ja sitten mulla tuli kiire lähtee, että ehtisin kotiin ennen kunnon sadetta. Tulinkin takaisin kotiin sellaista vauhtia, että hiki kyllä virtas! Olin aivan puolikuollut kun pääsin kotiin. Nyt muokkailin teille videokoosteen mun cruisailuista. Naurakaa tai vajotkaa myötähäpeään, kommenttia saa toki laittaa! :) 

Fiiliksiä ja kuulumisia

<3:llä Elmiira

"Joku päivä sä tulokset näät, ja muistat miten joskus peilikuvas sai sut itkemään"

Tälläkertaa vähän erilaisempaa postausta, liittyen treenaamiseen, syömiseen ja elämäntapoihin. Havahduin hiljattain siihen tosiasiaan, että olen laihtunut viidessä kuukaudessa 8 kiloo. Tajusin asian kun katsoin vanhaa kuvaa jossa poseerasin tiukassa salitopissa. Läskit pullotti inhottavasti ja muistan, kuinka painoin tuolloin vähintään sen 76 kiloa. Elämäntavat oli ihan päin helvettiä joululoman jäljiltä, jolloin olin käytännössä elänyt pikaruoalla. 

Oli pakko käydä vaa'alla tarkistamassa, että olenko tosiaan laihtunut, vai onko kuva ainoastaan epäimarteleva. Kun puntari näytti 68 kiloo meinasin pyörtyy onnesta! Oon taas normaalipainossa ja tunnenkin itseni paljon energisemmäksi! Ihan mielenkiinnosta otin uuden kuvan sama toppi päällä, ja ainakin mun mielestä ero on huomattava. Mitä mieltä te olette?

Miten tähän tulokseen pääsin? 

Elämäntapojen muutos on avainsanani. Ennen ruokavalioni koostui 80% pikaruuasta ja herkuista. Kun jätin hampparit ja karkit vähemmälle kiloja alkoi karista. Liityin myös Satsiin, jossa käyn ainakin kerran viikossa kuntosalilla, sekä sillointällöin ryhmäliikuntatunneilla. Pyöräilen lähes jokapaikkaan ja lenkkeilen fiiliksen mukaan. 

Haluun sanoo jokaiselle ylipainon kanssa kamppailevalle: Jos mä pystyin tähän, niin pystytte tekin! Se ei loppujenlopuksi vaadi edes paljoa, vähän itsekuria ja tahdonvoimaa niin hyvä tulee! Nyt kun olen normaalipainossa en koe enää tarvetta laihduttaa, mutta aijon jatkaa terveellisellä linjalla, jotta pysyisin nykyisessä painossani. En enää koskaan halua palata siihen hylkeeseen, joka joskus olin! 

<3:llä Elmiira

This is my moment

Tänään otin aamulla kaiken irti vapaapäivästä ja lojuin sängyssä niin pitkään, että kun nousin oli jo ruoka-aika. Katkarapusalaatin syötyäni kävin kruisailemassa longboardillani Brunolla. Oli ihana aurinkoinen ilma, joten oli kiva viilettää katuja. Siinä kahden aikaan lähdin käymään Iidan luona, vaihdettiin kuulumiset ja syötiin munkkia ja oli kyllä ihana nähdä tätä tyttöä pitkästä aikaa! Jossain vaiheessa mentiin meille ja katsottiin 10 things I hate about you niminen leffa Netflixistä ja se oli ihan hauska. 

Kun Iidan piti lähtee Sonja tekstas mulle ja pyysi kylään. Niinpä pyöräilin hänen luokseen lämykälle. Sonja innostui meikkaamaan mut ja laittamaan hiukseni nutturalle, ja niin me päätettiin mennä lämsänjärven maisemiin kuvailemaan. Sonja itse viihtyi suurimmaksi osaksi kameran takana, joten jos et kestä katsoa useita kuvia mun pärstästä kannattaa tää postaus jättää väliin. Ilta aurinko paistoi kauniisti puiden välistä luoden tunnelmaa kuviin. Täytyykin sanoa iso kiitos Sonjalle kuvauksesta! Kiva saada tänne blogiin välillä ihan järkkärillä otettuja, laadukkaampia kuvia. Kerro toki mielipiteesi kommenttikenttään. Ihanaa viikonloppua kaikille!

<3:llä Elmiira