En ole kirjoittanut todella pitkään aikaan, koska mun elämässä ei oikeestaan oo tapahtunut mitään kovin mullistavaa ja jotenkin tuntui, että halusin pitää vähän taukoa bloggaamisesta. Nyt kuitenkin mieleeni pompahti asia josta haluan kirjoittaa mielipiteeni.
Nimittäin mielenterveysongelmat ja niiden väheksyminen. Jos joku katkaisee jalkansa ollaan heti osoittamassa myötätuntoa ja ymmärrystä, mutta jos sairastaa vaikka masennusta ajatellaan turhan usein että se on vaan laiska tekemään töitä/opiskelemaan.
Ei se niin mene. Itse voin kokemuksesta sanoa, että mielenterveysongelmiin voi itse vaikuttaa ihan yhtä vähän kuin siihen jalan katkeamiseen. Psyykkiset ongelmat on sairauksia, siinä missä fyysisetkin. Toivoisin, että ihmiset pysähtyisivät miettimään tilannetta omalle kohdalleen. Veikkaanpa, että jokainen mielenterveyspotilas haluaisi olla terve. Siksi musta on törkeää, että mt-ongelmia vähätellään monesti sanomalla "Oot vaan laiska, ryhdistäydy!" Sanoisitko syöpää sairastavalle saman? Miksi tilanne olisi eri vaikkapa masentuneen kohdalla?
Toivottavasti tää postaus herätti ajatuksia. Kerro toki mielipiteesi kommenttikenttään!
<3:llä Elmiira
Kivan omaperäinen blogi niin aiheiltaan kuin ulkoasultaankin :) Vaikutat tosi persoonalliselta tyypiltä!
VastaaPoistaKiitos! :)
PoistaMä oon ihmetelly ihan samaa. Tosi kummallista, että vielä nykyaikanakaan ei ymmärretä sitä, että mielenterveysongelmat on ihan yhtä lailla sairauksia kuin syöpäkin. -.- Itselläni ei ole mielenterveysongelmista kokemusta, mutta siitä huolimatta voin varmasti sanoa, ettei mielenterveysongelmien kanssa painiskelevat voi vaikuttaa tilanteeseensa sen enempää kuin syöpäpotilaatkaan. Vissiin tässäkin asiassa tarvittaisiin enemmän infoa ihmisille, kun jotkut eivät sitä tajua vieläkään. :/
VastaaPoistaOon täysin samaa mieltä sun kans!
PoistaMua ärsyttää ihan suunnattomasti, kun mielenterveyspotilaista sanotaan, että ne on "yhteiskunnan loisia jotka käyttää kaikki sossulle tulevat verorahat". Ei se nyt ihan noin mene. Ensinnäkin, mielenterveystyöhön menee rahaa ihan siinä missä muuhunkin terveydenhuoltoon, ja toiseksi, suurin osa mielenterveyspotilaista aivan varmasti menee ihan mieluusti töihin tai kouluun, jos heidän vointinsa sen sallii. Yhtä lailla myös jalan murtaessaan tai syövän saadessaan ihminen voi jäädä sairaslomalle, jos tilanne sen vaatii. Ärsyttää myös se, kun ajatellaan, että he olisivat itse valinneet sairautensa tai voisivat vaikuttaa sen puhkeamiseen. Ehkä sen puhkeamiseen voikin vaikuttaa, mutta yhtä lailla vaikkapa diabeteksen puhkeamiseen jokainen voi vaikuttaa - ja silti ihmiset sairastuvat diabetekseen. Näissä kahdessa on erona se, että mielenterveydellisen sairauden puhkeamiseen tarvitaan aina potilaan oman toiminnan ja sisäisten mallien lisäksi myös jokin ratkaiseva ulkoinen tekijä, mutta diabetes voi puhjeta potilaan omien valintojen johdosta. "Masentuneet ovat huomionkipeitä hulluja." Ööööö ei mene ihan noin, masennus ei ole synonyymi huomionkipeydelle tai hulluudelle. Hullulla voidaan tarkoittaa ihmistä, jolla on puutteellinen harkintakyky tai ei harkintakykyä ollenkaan, tai vaikkapa ihmistä, jonka toiminta on sekavaa ja täysin harkitsematonta. Huomionkipeällä tarkoitetaan ihmistä, joka haluaa tavallista enemmän itseensä kohdistuvaa huomiota. Masentuneet tarvitsevat huomiota siinä, missä muutin sairaat, ja ihminen voi olla huomionkipeä ihan ilman masennustakin (kyllä, masentunut voi olla huomionkipeä, mutta ei sitä automaattisesti ole). "Mielenterveysongelmat ovat sosiaalisesti tarttuvia sairauksia, joita media levittää." Ei, mt-ongelmat eivät ensinnäkään ole tartuntatauteja, vaikka läheisen sairaus voi lisätä riskiä sairastua myös itse. Ja vaikka media saattaa vaikuttaa mt-sairauksiin niin hyvässä kuin pahassa, ei sairastuminen koskaan johdu mediasta, vaan jostakin muusta tekijästä potilaan ympäristössä, kuten vaikka huonoista kotioloista, työttömyydestä tai vaikka traumaattisesta lapsuudesta. Ihmisten pitäisi selvittää sairauksien syitä, taudinkuvia ja mahdollisia seurauksia ennen kuin alkavat puhua asioista, joista he eivät tiedä mitään.
VastaaPoistaPs. Tässä tekstissä puhuu henkilökohtaisen kokemuksen syvä rintaääni, t. Vuosi sitten todettu keskivaikea masennus, joka on aika hyvin nyt jo lähestulkoon voitettu.
Tiivistit ajatukseni! Hyvä, että oot onnistunut voittamaan masennuksen :) Tsemppiä myös tulevaan!
PoistaTosi kiva toi banneri! Mun mielestä tää postaus olisi voinut olla pidempikin :)
VastaaPoistaKiitos :) Postaus tosiaan jäi vähän lyhyeksi
PoistaMielenterveysongelmat ovat yleistyneet viime vuosina, minkä takia varmaan osaa pitää sitä ns. "muoti-ilmiönä", eikä osaa ottaa tosissaan. Itsekin olen aikoinaan useamman vuoden painiskellut masennuksen ja uniongelmien kanssa ja kyllä sieltä pahasta olosta on helpompi päästä pois, kun vierellä on niitä välittäviä ihmisiä. Sehän vain pahentaa asiaa, kun huudellaan että olet laiska ja esität vaan kun kerjäät sääliä. Argh!
VastaaPoistahttp://love-ornothing.blogspot.fi/
Olen samaa mieltä! Hyvä että sulla on ollut ihmisiä tukemassa :) Tsemppiä sulle tulevaan :)
Poistamun blogissa olisi tämmöinen haaste sulle! Kiitos jos otat haasteen vastaan:)
VastaaPoistahttp://chocolateye.blogspot.fi/
kiitos haasteesta! Harkitsen sen toteuttamista :)
PoistaMillon kirjottelet taas? :)
VastaaPoistaEn osaa sanoa. Jotenkin nyt on inspiraatio ihan hukassa, joten ajattelin pitää jonkinlaisen tauon. Uskon kuitenkin että tulette kuulemaan musta viimeistään kesällä. Kiva tietää että joitain vielä kiinnostaa mun jutut, vaikka oon ollut pitkään tauolla :)
PoistaKivasti kirjoitettu teksti! Välillä nää sun tekstit saa todella miettimään kunnolla asioita.
VastaaPoistaKiitos :) siihen mä pyrinkin :)
PoistaJuuri sen pelon takia, että mua pidetään luuserina tai mun ongelmia ei oteta tosissaan, kesti näin kauan että hain apua masennukseen. Nyt samalla olo on helpottunu, mutta hieman pelottaa kun maanantaina päätetään lääkärin kanssa, että aloitetaanko mulle jonkinlainen lääkitys. Ehkä tää vielä tästä!
VastaaPoistatsemppiä! hyvä että uskalsit hakee apua!
Poista