Ananasmekko

Tänään ilma oli kerrankin ihanan helteinen ja ulkona tarkeni topissa ja shortseissa. Pyöräiltiin Sonjan kanssa kaupunkiin shoppailemaan. Kierreltiin kaupoissa ja mä löysin ihanan kesäisen ananaskuvioisen mekon, jota ei ollut edes hinnalla pilattu! Käytiin myös jäätelöllä ja torilla ostamassa metrilakuja. 

Nyt mä olenkin loppuillan iskän kanssa kotona, kun Alika on rippileirillä ja äiti Kalajoella. Ajateltiin mennä Intialaiseen ravintolaan syömään. Tällaisia aurinkoisen lämpimiä päiviä saisi kyllä mun puolesta tulla lisää, vihdoin tuntuu siltä että on ihan oikeasti kesä! 

<3:llä Elmiira

Juhannus mökillä

Kuten otsikosta saattaa päätellä, mun juhannus sujui rauhallisissa merkeissä mökillä Vaalassa perheen ja isovanhempien kanssa. Oli kiva päästä pois kaupungin hälinästä, enkä oikeastaan edes olisi halunnut ryypätä jossain puistossa itseni henkihieveriin. 

Ekana iltana lämmitettiin sauna ja päätin että nyt on talviturkki heitettävä! Olin ainut joka kävi uimassa ja vesi oli kieltämättä hyytävän kylmää, mutta olen ylpeä itsestäni että pystyin siihen! Illalla grillaitiin ja syötiin itsemme ähkyyn. 

Lauantai sujui samoissa rennoissa tunnelmissa. Käytiin äitin ja Alikan kanssa soutamassa järvellä. Taivas oli sininen, mutta pieni tuulenvire piti hyttyset loitolla. Illalla lämmitettiin sauna ja minä hullu menin naku-uinnille hetken mielijohteesta! Onneksi mökki on niin suojaisessa paikassa, ettei ollut enempää yleisöä! Uinnin ja saunomisen jälkeen syötiin vähän lisää ihanan rasvaista grilliruokaa. 

Tänään siivoiltiin, pakattiin kimpsut ja kampsut ja lähdettiin ajamaan Ouluun. Noin puolessa välissä pysähdyttiin ja iskä otti auton katolla olevan pyöränsä ja lähti polkemaan kotia kohti. Me muut mentiin ihan autolla. Oli kyllä kiva juhannus, vaikka alkoholiosuus jäi mun osalta yhteen saunasiideriin ja vaikka ei ollut ihan hellekeli.

<3:llä Elmiira

Grillibileet!

Eilen porukat lähti Leville, joten mä päätin järjestää pienimuotoiset grillibileet. Nea, Heidi ja myöhemmin myös Sonja tuli meille grillaamaan ja oli kyllä tosi hauskaa. Paistettiin makkaraa, syötiin herkkuja, laulettiin SingStaria ja juoruiltiin. Oli kiva nähdä porukalla ja naurua riitti. Ilmakin oli ihanan lämmin ja kesäinen. Tästä kesä voi alkaa!

<3:llä Elmiira

Kesän eka picnic!

Tänään päätettiin Idan kanssa, että kesä on alkanut, vaikka ilma olikin hieman pilvinen ja tuulinen. Käytiin hakemassa subit ja läjäpäin keksejä, sekä limsaa ja mentiin ainolanpuistoon picnicille. Oli mukava jutella pitkästä aikaa ja syödä maha täyteen herkkuja. Stalkkaajasorsatkin olis halunneet osan meidän eväistä, eivätkä millään lähteneet pois vaikka kuinka häädettiin. Oli kiva picnic, vaikka ilma ois saanut olla aurinkoisempi. 

Muutaman tunnin päästä mulla alkaakin työt. Oon siis ruohonleikkaajana Syöpäyhdistyksen mökillä. Tää on mun eka työpäivä ja jännittää vähän, mutta toisaalta en tiedä ketään kuka ois onnistunut tyrimään ruohonleikkaamisen. 

Ihanaa kesän alkua kaikille!

<3:llä Elmiira

Paljon onnea vaan!

Tänään juhlittiin rakkaan pikkusiskoni Alikan syntymäpäiviä. Hullua ajatella, että meidän pikkuinen on jo 15 vuotta! Vastahan se oppi käveleen! 

Näiden viidentoista vuoden aikana ollaan koettu tosi paljon yhdessä. Ollaan matkusteltu, leikitty vaikka mitä leikkejä, tapeltu, itketty, sovittu, naurettu. Tää tyttö on mulle kultaakin kalliimpaa.  Olisin vaikka heti valmis kuolemaan hänen puolestaan. Alika on mun ainut sisarus, mutta sitäkin rakkaampi. En voisi kuvitella elämääni ilman häntä♥

♥:llä Elmiira

Olen palannut

Siitä on todella kauan kun viimeksi kirjoitin ja välillä olen miettinyt jopa blogin poistamista. Kuitenkin tää on mulle tärkeä harrastus, josta en ole ainakaan vielä valmis luopumaan, vaikka välillä tuleekin sellaisia kausia, ettei keksi mitään kirjoitettavaa. Silloin on järkevämpää pitää taukoa, kuin suoltaa tänne jotain turhaa shittiä. 

Mitä minulle kuuluu nyt?

  

Tänä aikana, kun en ole päivittänyt blogia mun elämässä on tapahtunut kaikenlaista. Olen kotiutunut kokonaan osastolta ja hakenut opiskelemaan media-assistentiksi Luoviin. Pääsin haastatteluun, mikä meni hyvin ja nyt vaan oottelen peukut pystyssä kesää ja kirjettä, joka kertoo pääsinkö sisään vai en. 

Olen myös viettänyt entistä enemmän aikaa kavereiden kanssa. Ollaan käyty baareissa, pidetty tyttöjeniltaa, hengailtu ja nautittu toistemme seurasta. On kivaa huomata että mulla on näin ihania ystäviä, ystäviä jotka pysyy tukena kaikissa elämän vaihessa ja joihin voi luottaa sataprosenttisesti. 

Nykyään mä myös syön paljon terveellisemmin, kuin ennen. Lakeudessa ollessani mussutin karkkia ja sipsejä tylsyyteeni, mutta nyt mun elämässä on niin paljon muuta joka täyttää sen tylsyyden. Kyllä mä yhä sillointällöin herkuttelen, mutta huomattavasti harvemmin. 

Oon myös alkanut urheilla enemmän. Käyn salilla, skeittaan, uin ja lenkkeilen säännöllisesti. Yritän päästä eroon Lakeudessa tulleista muutamasta kilosta, mutta pääsääntöisesti urheilen hyvän olon takia.  

Kaikista parasta kotiinpääsyssä on kuitenkin ollut vapaus. Vapaus tehdä mitä haluaa, lähteä ulos kysymättä lupaa, tulla kotiin sitten kun huvittaa ja muutenkin päättää omasta elämästä. Nyt mä olen vapaa ja onnellinen. 

Näihin tunnelmiin päätän postauksen. En osaa vielä sanoa, kuinka usein tulen postailemaan, mutta sen näkee sitten. Ihanaa kesän alkua jokaiselle!

<3:llä Elmiira

Asiaa mielenterveysongelmista

En ole kirjoittanut todella pitkään aikaan, koska mun elämässä ei oikeestaan oo tapahtunut mitään kovin mullistavaa ja jotenkin tuntui, että halusin pitää vähän taukoa bloggaamisesta. Nyt kuitenkin mieleeni pompahti asia josta haluan kirjoittaa mielipiteeni. 

Nimittäin mielenterveysongelmat ja niiden väheksyminen. Jos joku katkaisee jalkansa ollaan heti osoittamassa myötätuntoa ja ymmärrystä, mutta jos sairastaa vaikka masennusta ajatellaan turhan usein että se on vaan laiska tekemään töitä/opiskelemaan. 

Ei se niin mene. Itse voin kokemuksesta sanoa, että mielenterveysongelmiin voi itse vaikuttaa ihan yhtä vähän kuin siihen jalan katkeamiseen. Psyykkiset ongelmat on sairauksia, siinä missä fyysisetkin. Toivoisin, että ihmiset pysähtyisivät miettimään tilannetta omalle kohdalleen. Veikkaanpa, että jokainen mielenterveyspotilas haluaisi olla terve. Siksi musta on törkeää, että mt-ongelmia vähätellään monesti sanomalla "Oot vaan laiska, ryhdistäydy!" Sanoisitko syöpää sairastavalle saman? Miksi tilanne olisi eri vaikkapa masentuneen kohdalla? 

Toivottavasti tää postaus herätti ajatuksia. Kerro toki mielipiteesi kommenttikenttään!

<3:llä Elmiira