Eilen oli Suomipop festarit, minne menin ystäväni Helkan kanssa. Aluksi nähtiin Pikku G, ja tuli kyllä nostalginen fiilis kun viimeksi näin kyseisen artistin 8 vuotiaana.
Siinä kateltiin bändejä, ja saatiin jostain idea hypätä benjihyppy tandemina. Kun käveltiin festarialueen poikki hyppypaikalle, mun sydän hakkas tuhatta ja sataa. Ajattelin, että jos nyt kuolen, niin kuolen ainakin maailman siisteimmällä tavalla. Paikan päällä se tyyppi lohdutteli mua sanomalla ettei suomessa kukaan ole kuollut benjihypyssä. Kun kori lähti nousemaan ylöspäin mua pelotti ihan sairaasti. Sit kun oltiin ylhäällä se tyyppi käski meidän halata tiukasti ja sitten vain kaaduttiin. Kiljuin kun syötävä, mutta oli ihan mahtava kokemus. Ylitin itseni! Hyppäisin koska tahansa uudestaan, niin siistiä se oli!
Hypyn jälkeen hengailtiin bändejä kuunnellen ja lopulta alkoi mun kauan odottama Haloo Helsingin keikka. Oli ihanaa nähdä taas rakastamani bändi livenä! Haloon keikan aikana alkoi sataa, joten päätettiin skipata viimeinen artisti, eli Tiktak ja lähdettiin pyöräilemään kotiin. Oli kyllä ihan huikee festaripäivä, jota en tule unohtamaan koskaan!
<3:llä Elmiira