Anonyymit ja nimimerkit

Tälläkertaa postaan sellaisesta aiheesta, kuin nettikiusaaminen. Musta on ihan käsittämättömän väärin, miten helposti netissä voi muita haukkua. Voi tehdä kaikenmaailman feikkitunnuksia, jakaa noloja kuvia uhreistaan, levittää valheita ja haukkua päin naamaa nimimerkin takaa. Musta se on väärin. Internet on tarkoitettu hauskanpitoon ja surffailuun, jokin siis minun mielestäni menee vikaan, kun joutuu lukemaan keskustelupalstoilta ruodintoja yksityiselämästään. 

Te jotka tätä toimintaa harrastatte, teiltä haluun kysyy, et mitä teidän päässä liikkuu? Okei, ymmärrän että onhan se helvetin hauskaa tehdä feikkitunnus ja aukoa päätään muille, mutta pitäisi muistaa missä menee hyvän maun raja. Nettikiusaaminen on rikos, josta voi joutua maksamaan kovat korvaukset. Tätä kannattaa miettiä kun trollailee jonkun toisen kustannuksella. 

Mua on kiusattu netissä, joten tiedän kyllä miltä se uhrista tuntuu. Voin sanoo, että ei mitään herkkua ole. Mä en ymmärrä, miten ihmisiä voi edes kiinnostaa niin paljon jonkun toisen elämä, että siitä pitää tehdä oikein keskustelu internettiin. Oonkin sitä mieltä että näillä kiusaajilla tuskin on elämää. Jos oikeesti on pakko päästä purkamaan vitutustaan tai pahaa oloaan, niin hanki päiväkirja. Sä et voi tietää miten paljon sun juttus voi muita satuttaa. 

Kiusaamisen uhreille haluun sanoo, että te ette oo yksin. Uskallan väittää että aika montaa nuorta kiusataan netissä joskus. Pysykää vahvoina, ilmiantakaa keskustelut, ja jos juttu menee kunnianloukkauksen puolelle, ottakaa screenshotit ja menää poliisin puheille. Luulis, että siinä vaiheessa tulee näillä kiusaajillakin kakat housuun kun kytät koputtaa ovelle ja vaatii korvauksia. 

Tämmöinen ajatusoksennus tälläkertaa. Musta on vaan niin väärin, että nimimerkin takana voi muka käyttäytyä ihan miten huvittaa. Kiusatut, pysykää vahvoina! Kiusaajat, katsokaa peiliin! 

Kuva: we♥it

♥:llä Elmiira

Huomaan kun onnen kyyneleet takin kaulukseen putoaa

Tänään heräsin kuuden aikaan ilman herätyskelloa ja kuuntelin musiikkia seitsemään asti. Puoli kahdeksalta ulkona näytti olevan niin ihana ilma, että päätin lähteä kävelylenkille. Oli ihana kulkea autioita katuja ja antaa ajatusten virrata. Musiikki pauhasi kuulokkeista ja uppouduin unelmiini. Mä rakastan tällaisia aamuja, kun ei ole kiire minnekkään. Kun voi vain olla ja nauttia hetkestä. 

Iltapäivästäkään ei onneksi ole tulossa tylsä, sillä lähden salille ystäväni Nean kanssa, jota en oo nähnyt ihan liian pitkään aikaan! Illalla mulla on vielä tanssiharkat, joten tää päivä tulee olemaan aika urheilullinen. Huomenna menen hoitamaan ihanaa pikkuserkkuani, kaksivuotiasta Annaa. Se hymy, mikä lasten kasvoilla loistaa on jotain niin kaunista ja aitoa. Lapset eivät esitä mitään. He ovat sataprosenttisesti omia itsejään. Siksi heiltä oppii yllättävän paljon. 

<3:llä Elmiira

Runo: Me pysymme yhdessä

Ruusun terälehdet lattialla

hajuveden tuoksu sekoittuneena lakanoihin

hento kuiskaus

säde auringon

haparoivat askeleet

radiossa soi rakkauslaulut ikuiset

juostaan sadettimen alla

syödään mansikoita toistemme huulilta

nukahdetaan nurmikolle

kävellään käsikkäin

katsotaan kun varjot hiljaa

kesäiltaan laskeutuu

hiljaisuus ei häiritse

halaus pitää otteessaan

silmät, johon voisi hukkua

huulet joita voisi suudella loputtomiin

skeittilaudan päällä hengaillaan

alas rinnettä lasketaan

nauretaan niin että kaupunki raikuu

alikulussa huutomme kaikuu

kolme pientä sanaa

niin pieniä

niin painavia

kuiskaan korvaasi

ennen kuin katoat uneen suloiseen

pysyn vierelläsi vielä

vaikka huominen tulee

me pysymme yhdessä 

<3:llä Elmiira

Suuria unelmia

Oon alkanut tosissani pohtii, että haluan lähteä Au Pairiksi heti lukion jälkeen. Australia kiinnostaa maana eniten, koska siellä on uskomaton luonto, ihan erilainen elämä, rantoja, palmuja ja lämpöä. Lähtisin heti kun lukio on pulkassa, eli tasan kolmen vuoden päästä tammikuussa. Olisin puoli vuotta vähintään ja jos tykästyn paikkaan ja kulttuuriin, jäisin vuodeksi. 

Lueskelin Au Pair järjestöistä ja blogeista ja kokoajan mulla vahvistuu tunne, et mä haluan tuonne! Mä en halua viettää sitä puolta vuotta elämästäni lukion jälkeen kotona homehtuen, vaan haluan itsenäistyä ja nähdä maailmaa. Haluun tutustua uusiin kulttuureihin ja saada kokemuksia. Mä rakastan lapsia, ja oon suunnitellut jopa ammattia lasten parista. Mulla on myös paljon kokemusta lastenhoidosta. Olen ollut kymppiluokan ajan joka maanantai päiväkodissa tetissä. Tänä kesänä menen päiväkotiin töihin. Ilmoittauduin myös lukion vapaaehtoistyön kurssille ja aijon hommata vapaaehtoistyöpaikan lasten parista. Olen myös hoitanut paljon tuttujen lapsia, joten kokemusta lasten kanssa olemisesta löytyy. Yleensä ottaen oon ollut aina hyvää pataa pikkuisten kanssa. 

Tietenkin mua pelottaa suunnattomasti jättää perhe, kaverit ja koko elämä suomessa ja hypätä tuntemattomaan. Mutta tää on sellainen kerran elämässä tilaisuus. Jos asiat menee pieleen, voin aina palata kotiin, mutta jos en koskaan lähde, en voi kuin voivotella kiikkustuolissa miettien mitä olen missannut. 

Oon lukenut paljon Au Pair blogeja ja niistä oon saanut sellaisen käsityksen, että ulkomaillakin saa helposti kavereita toisista Au Paireista järjestön kautta. Oon muutenkin suht sosiaalinen, joten uskon, ettei ihmissuhteiden hankkiminen olisi ongelma. Mä odotan innolla tulevaisuutta ja mitä kaikkee se tuo tullessaan. Kuka tietää, vaikka kolmen vuoden päästä lukisitte tämän tytön kirjoituksia maailman toiselta puolen!

<3:llä Elmiira

Vaikken koskaan sanokkaan, arvata sun pitäis vaan, sä oot ihan helmi äiti kuitenkin

Tälläkertaa omistan postauksen elämäni tärkeimmälle ihmiselle - äidilleni. Voin valehtelematta sanoa, että mulla on maailman paras äiti. Sopivasti rento ja ylihuoletiva, sopivasti tiukka ja huumorintajuinen, sopivasti tempperamenttinen ja muumimammaluonne. Äidille voin puhuu ihan kaikesta ja oon saanut häneltä monesti hyviä neuvoja esim poikien suhteen. Äiti on kuitenkin itsekin ollut nuori ja tehnyt samat virheet, joten hän osaa neuvoa parhaiten. 

Äidin kanssa on ihana käydä syvällisiä keskusteluja. Saatetaan istua puoli tuntia saunassa pohtien ja ihmetellen elämää. Mä saan olla onnellinen, kun mulla on niin hyvä suhde äitiini. Käydään monesti yhdessä syömässä, elokuvissa tai shoppailemassa. Äipällä on hyvä tyylitaju ja hän onkin paras mahdollinen makutuomari. Kun kaverit kehuu jokaista vaatetta, äiti sanoo suoraan jos jokin asu ei imartele. Äidiltä saa rehellistä palautetta.

Mulle äiti on roolimalli ja esikuva. Musta on ihana että hän ei ole sellainen täydellinen lähiöäiti, vaan persoonallinen teatteriluonne. Äiti osaa heittäytyä moniin juttuihin niinkuin teini, vaikka onkin paljon vanhempi. Äitin kans on ihana matkustaa, koska tykätään aikalailla samanlaisista lomista, eli rannalla löhöilystä ja shoppailusta. 

Äiti näkee musta heti jos jokin on vialla. Ennen kuin itse edes tajuan olevani ahdistunut äiti jo kysyy, että mikä on hätänä. Voin luottaa häneen sataprosenttisesti ja äiti on auttanut mua varmaan miljoonassa ongelmassa. Jokainen lapsi voi varmaan sanoa saman, mutta mulla on maailman paras äiti! ♥

<3:llä Elmiira

New hair!

Tänään mulla loppuikin jo puoli yhdeltä koulu, josta suuntasin heti kaupunkiin. Kävin hulluilla päivillä ostamassa mun parivuotiaalle pikkuserkulle pehmolelun, kun menen sunnuntaina häntä hoitamaan. Haluun yllättää tän pikkuneidin! Stokkalta suuntasin heselle syömään ja sen jälkeen linnoittauduin Coffee Houseen tabletti seuranani. Jutskailin kikissä yhdelle australiassa asuvalle kaverille reilu kolme tuntia ja pari kahviakin tuli juotua. Sitten menin kampaajalle, jossa multa värjättiin juurikasvu. Pyysin kampaajaa tekemään mulle kiharat ja samalla opettamaan miten ne tehdään, koska oon lopen kyllästynyt mun suoriin hiuksiin! Suureksi yllätykseksi niiden tekeminen ei edes vaikuttanut kovin vaikealta, joten saattaa olla että tätä tyttöä tullaan jatkossa näkemään enemmän käkkäräpäänä! Nyt tulin kotiin ja kuvasin hiukset teille. Mun mielestä nää sopii ihan hyvin, mitä mieltä te olette? 

<3:llä Elmiira

Mä onneni nään olemassa tässä nyt ja se pulppuaa

Tänään menin koulun jälkeen kaupungille tapaamaan ystävääni sonjaa. Kun pyöräilin kotoa keskustaan päin aurinko paistoi ja lämmitti ihanasti. Piponkin jätin kotiin, kun oli niin kuuma. Ei se kesä ole kaukana! Kaupungissa käytiin syömässä mun lempparipaikassa, eli Yuki Sushissa. Ruoka oli taas ihan taivaallisen hyvää, mutta valitettavasti aika kallista. En ollut kuitenkaan syönyt sushia yli kuukauteen, joten oli ihana saada  taas omaa lempiruokaa. 

Syönnin jälkeen oltais menty kirpparille, koska mun kaverilla Heidillä on siellä pöytä, mutta se meni kiinni juuri kun päästiin sisään. Päätettiin sitten pyöräillä kotiin ja matkalla höpötettiin kaikesta ja meidän nauru raikas varmaan tien toiselle puolelle asti! Oon mä kyllä maailman onnellisin tyttö, kun mulla on noin ihania kavereita! Nyt illalla olen katsonut salkkarit ja loppuilta menee varmaan läksyjen ja blogien parissa. Huomenna mulla onkin kampaaja, saa nähdä mitä keksin tälle pehkolle tehdä!

<3:llä Elmiira