maanantai 30. joulukuuta 2013

My cristmas!

Nyt on mökiltä palattu ja kinkkua syöty enemmän kuin maha sallii! Käytiin nimittäin ostamassa sellanen kuuden kilon kinkku jota sitten syötiin pitkin joulun pyhiä. Ollaan lasketeltu Alikan kanssa ja ilmat oli tosi hyvät, kun oli vaan muutama aste pakkasta! Joulu sujui rauhallisesti mökillä. Äiti ja Amppu kävi hakemassa kuusen, joka me koristeltiin Alikan kanssa. Jouluaaton aamuna kuusen alle oli ilmestynyt kasa paketteja. Kun syötiin joulupuuroa ja mä söin jo viimeistä lusikallistani, totesin että "En sitten saanut mantelia", niin eiköhän mulle tuu sitten viimeisellä lusikallisella manteli! Ruoan jälkeen avattiin lahjat ja mä sain kaikkea kivaa, kuten kajarit, Samsung galaxy tabin!, sims 3 yliopistoelämää, lahjakortin Ginaan, suklaata, pari levyä, singstar pelin, kynsisetin, suihkusaippuoita ja leffalippuja. Illalla syötiin kinkkua ja mä leikin uudella tabillani. 

Tapaninpäivänä käytiin Levin kylpylässä, ja siellä oli taas aivan ihanan tunnelmallinen valaistus ja mä oikeestaan löhöilin koko sen ajan jossain porealtaissa, kun muu perhe ui matkaa. Mä en pystynyt uimaan matkaa kun sen altaan vesi oli niin kylmää :D Käytiin myös ulkona porealtaassa ja sieltä oli ihana katsella tähtitaivasta. 

Eilen tultiin kotiin, sillä huomenna onkin jo uusi vuosi! Hullua miten nopeesti aika menee! Oon suunnitellut viettäväni uutta vuotta muutaman kaverin kanssa, saa nähdä millaisissa tunnelmissa vuosi vaihtuu! Hyvää loppuvuotta jokaiselle!


<3:llä Elmiira

perjantai 20. joulukuuta 2013

Joulutauko

Lähden huomenna viettämään joulua mökille, ja siellä mulla on käytössäni vain kännykän netti, joten postauksia on mahdoton tehdä. Tullaan takaisin viimeistään uudeksi vuodeksi, joten pistän tämän blogin siksi aikaa tauolle. Ihanaa joulua kaikille! Palaillaan viimeistään uuden vuoden jälkeen! :)


<3:llä Elmiira

sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Everytime I close my eyes, it's like a dark paradise

Eilen mulla oli aamupäivästä tanssiharkat. Meillä on esitys ens viikolla, ja nyt musta onneksi tuntuu, että alan viimein osata tän. Harkkojen jälkeen kävin ostamassa Alikalle lahjan ja sen jälkeen suuntasin bussilla mummolaan yöksi. Laitettiin mozzarellapizzaa ja saunottiin. Oli tosi kiva nähdä mummua ja pappaa pitkästä aikaa! Illala katsoin Free Willy elokuvan ja se oli aivan ihana! Olin ihan tippa linssissä siinä lopussa kun Willy pääsi parvensa luo. Tänään ohjelmassa olisi matikan uusintaan lukemista. Tää tyttö nimittäin sai matikan kokeesta nelosen. Ei hyvin mee tuo matikka, onneks sitä ei oo kahdessa seuraavassa jaksossa ollenkaan! Miten teidän viikoloppu meni?


<3:llä Elmiira

perjantai 13. joulukuuta 2013

Telkkarissa kerrotaan, kuinka painoa pudottaa

Tänään postaan sellaisesta aiheesta, kuin laihduttaminen ja ulkonäköpaineet. Musta on todella surullista, että niinkin moni ihan normaalikokoinen teinityttö tuntee tarvetta laihduttaa itsensä anorektisiin mallin mittoihin. Ymmärrän kyllä niitä, jotka ovat oikeasti ylipainoisia ja yrittävät laihduttaa itseään terveempiin mittoihin, mutta musta on ikävää, että niin moni ihan normaalipainoinen teini tuntee tarvetta laihduttaa. Tästä voi osakseen syyttää mediaa, joka luo meille valtavat paineet siitä miltä pitäisi näyttää. Miksei kaikki voisi olla hyviä omana itsenään? 

Olen seurannut läheltä ihmistä, joka sairastaa anoreksiaa, ja se ei ole mitään ihanaa katsottavaa. Tulee sellainen voimaton tunne, kun ei voi tehdä mitään. Silloin haluaa vain sanoa että, älä laihduta, sinä olet hyvä tuollaisena. Jokainen on kaunis omana itsenään. Kaikissa meissä on virheitä, mutta virheet tekevät ihmisestä täydellisen. 

Mullakin on ollut aika jolloin tunsin itseni kuin miksikin sotanorsuksi. Se oli silloin kun lihoin lääkkeiden takia noin 20 kiloa. Olin ennen lihomistani ollut todellinen kukkakeppi, mutta normaalimitoissa tunsin itseni lihavaksi. Kun katsoin itseäni peilistä tunsin häpeää ja inhoa. Mietin miten saatoinkaan päästää itseni sellaiseen kuntoon. 

Lopulta opin hyväksymään itseni sellaisena kuin olen. Ei mun tarvitse olla mallin mitoissa tullakseni rakastetuksi. Mä kelpaan juuri tällaisena. Ja niin kelpaat sinäkin. 

Musta jokaisen ois hyvä pysähtyä miettimään, mikä oikeasti on elämässä tärkeää. Loppujenlopuksi kilot on vaan kiloja ja uskonpa että ihminen on jopa onnellisempi silloin kun syö mitä haluaa ja nauttii elämästään, sen sijaan että noudattaisi kurinalaista dieettiä ja kieltäisi itseltään kaikki herkut. Rakastakaa toisianne ja nauttikaa elämästä!


<3:llä Elmiira

keskiviikko 11. joulukuuta 2013

En tiedä onko se väärin, kun en suostunutkaan pystyyn kuolemaan

Tää postaus on virunut luonnoksissa jo pitkään, mutta nyt päätin uskaltaa julkaista tämän. Ajattelin tehdä vähän syvällisemmän ja henkilökohtaisemman postauksen, aiheesta nimeltä paniikkihäiriö, sillä itseäni tämä asia koskettaa. Olin kasiluokalla kun sain ensimmäisen paniikkikohtaukseni. Olin silloin ilmaisutaidon tunnilla ja meidän piti huutaa kuorossa. Multa pääsi ihan kauhee epävireinen vinkaisu ja opettajakin huomautti siitä. Sit se vaan tuli. En saanut happea, silmissä sumeni ja aloin itkee hysteerisesti. Vajosin lattianrajaan ja tuntui että kuolen. Mun kaverit talutti mut vessaan rauhottuun. Se oli niin hirveetä. Mä vaan tärisin ja itkin, enkä itsekkään tiennyt miksi. 

Tän tapauksen jälkeen kohtauksia alkoi tulla useemmin. Yleensä juuri koulussa. Lopulta niitä tuli viikoittain ja jouduin aina kohtauksen jälkeen lähteen kotiin. Laskettelupäivänkin jouduin jättämmään väliin, sillä pelkäsin saavani kohtauksen. Aluks en oikeestaan tiedostanut mistä oli kyse, mutta kun luin Demistä paniikkihäiriöstä totuus valkeni mulle. Lopulta sain ongelmaani apua ja aloin käydä psykologilla juttelemassa. Sain myös lääkkeet mitkä auttoivat vähän. 

Jonkin aikaa meni hyvin, mutta sitten tuli todella huono kausi. Sain päivittäin kohtauksia ja lopulta jouduin nuorten psykiatriselle osastolle. Kun istuin yksin kolkossa sairaalahuoneessa tunsin olevani pohjalla. Tää sairaus oli vienyt multa kaiken. En tiennyt milloin näkisin seuraavan kerran perhettä tai ystäviäni. Itkin vain ja tuntui etten koskaan ole ollut niin yksin. 

Kuukaudet kuluivat ja mä aloin voida paremmin. Pääsin toiselle vapaamalle osastolle ja sain huomata, ettei mun ystävät olleet hylänneet mua. Se tuntui todella hienolta. En ois voinut parempia kavereita toivoo. Ne pysyi mun tukena koko hoidon ajan. 

Kesän alussa pääsin kotiin ja mulla meni pitkään hyvin. Aloitin ysiluokan ja elämä tuntui hymyilevän. Ysiluokan keväällä asiat alkoi kuitenkin taas suistua raiteeiltaan ja jouduin palaamaan osastolle. Tälläkertaa kuitenkin tietäen, ettei mikään olisi lopullista. Että mä tulisin yhä näkeen mun perhettä ja ystäviä ja että kaikesta voi selvitä. Sain myös osastolta tosi hyviä kavereita joiden tuki oli myös kullanarvoista. Kaikkein parhaitenhan pystyy ymmärtämään samassa tilanteessa olevia. 

Koko kevään olin sairaalassa, mutta pääsin joka viikonloppu lomalle kotiin, sain käydä yksin ulkona ja nähdä kavereita. Opiskelin tuon ajan sairaalakoulussa, mistä pidin todella paljon. Ei ollut kokeita, eikä läksyjä ja opiskelu oli rentoa ja mukavaa. Pääsin kuitenkin oman kouluni päättäreihin ja melkein heti niiden jälkeen pääsin kotiin. 

Kesä, ja oikeestaan koko seuraava vuosi meni todella hyvin. Vaikka mulla oli yhä välillä vaikeita jaksoja, niistä selvittiin ilman osastoa. Mä kävin kymppiluokkaa ja samalla mietin mihin jatko-opintoihin haluasin. Tulevaisuus näytti kirkkaalta ja valoisalta. 

Nyt kun katson taaksepäin, en enää edes tunnista sitä pientä heikkoa tyttöä joka olin. Enää paniikkihäiriö näkyy mun elämässä jokailtaisena lääkeen ottona. En oo saanut kohtauksia yli vuoteen ja voin sanoo, että tällä hetkellä olen onnellisempi kuin koskaan. Haluun sanoo kaikille jotka kamppailee saman ongelman kanssa, te ootte vahvoja, te pystytte selättään tän sairauden. Jos mä pystyin siihen, niin pystytte tekin. Koskaan ei pitäisi jäädä yksin, sillä aina löytyy apua, jos sitä uskaltaa pyytää. Paniikkihäiriötä on ihan turha hävetä, sillä se on sairaus siinä missä flunssakin. Ja sairaudesta voi aina parantua.


<3:llä Elmiira

tiistai 10. joulukuuta 2013

Pinkkiä päähän!

Tänään mulla oli koulun jälkeen kampaaja. Koko päivän olin miettinyt mitä hiuksilleni tekisin, sillä olin päättänyt että jotain muutosta on tultava. Olin vaan niin kyllästynyt mun mielikuvituksettomiin hiuksiin. Kun istuin kampaajan tuoliin päätös oli selvä. Halusin pinkit dipit. Kun väriä alettiin levittää päähän, tunsin jännityksen kasvavan sisälläni. Tää saattais olla helvetin hyvä, tai helvetin huono idea. Lopulta kun hiukset kuivattiin ja näin lopputuloksen olin kiljua riemusta. Niistä tuli just sellaiset kun olin suunnitellutkin! Kampaajalta suuntasin mäkkärille syömään ja sen jälkeen kävin Anttilassa ostamassa Haloo Helsingin levyn platinapainoksen. Mulla on jo tuo Maailma on tehty meitä varten levy, mut tässä platinapainoksessa tuli lisäksi kaks dokumenttii ja kolme uutta biisiä, joten pakkohan se oli ostaa! Kun pääsin kotiin äiti oli lievästi sanottuna saada sydärin mun uusista hiuksista :D Pääasia kuitenkin, että itse tykkään! Tänään myös varmistui yks tosi huippu juttu - tää tyttö nimittäin lähtee ens kesänä ruisrokkiin! Oon ihan täpinöissäni jo nyt. Olisin halunnut mennä jo viime vuonna, mut porukat ei päästänyt. Ens kesänä mä kuitenkin täytän 18, ja sitten mua ei pidättele mikään!


<3:llä Elmiira

sunnuntai 8. joulukuuta 2013

Itsenäisyyspäivä mökillä!

Täällä blogin puolella on ollut vähän hiljaista, mikä johtuu siitä, että olin torstaista tähän päivään mökillä ilman nettiä. Nyt mulla on kuitenkin teille paljon kerrottavaa kyseisestä reissusta!

Torstaina kun pääsin koulusta lähdettiin iskän ja Alikan kans ajamaan lentokentälle, mistä haettiin serkkuni Outi ja lähdettiin sitten ajamaan kohti lappia. Matkalla pysähdyttiin tietenkin Candy Worldissä ja mä ostin karkkeja kahdeksalla eurolla, pikkasen mopo karkas käsistä! Käytiin myös Stadiumissa ostamassa mulle ja Alskulle uudet toppahousut, koska vanhat oli jääneet pieniksi. Ostosten jälkeen suunnattiin sellaseen pieneen hampparipaikkaan ja mä söin tosi hyvää pekonihampparia! Ranskalaiset oli ihan valtavat, varmaan kaks kertaa mäkkärin isoimpien ranskisten kokoset! Kun päästiin mökille siellä olikin jo kummisetäni Keijo, serkkuni Essi ja Essin poikaystävä Lasse meitä odottamassa. Oltiin niin väsyneitä matkasta, että mentiin samantien nukkumaan. 

Seuraavana aamuna suunnattiin heti aamupalan jälkeen kohti Ylläksen rinteitä. Pakkasta oli vain -7 astetta, mutta sekin tuntui kylmältä eikä tuuli auttanut asiaa. Gondoli ei pyörinyt tuulen vuoksi, mutta käytiin huippuhissillä huipulla ja se oli kyllä todella kylmää kyytiä! Kammissa saatiin onneksi varpaat lämpimiksi ja kaakaota naamariin. Laskettiin vielä muutama tunti, kunnes oli taas päästävä lämmittelemään ja tulihan siinä uudemman kerran kaakaot juotua. Lämmittelyreissun jälkeen laskettiin vielä jokunen tunti ja lähdettiin sitten varpaat jälleen jäässä ajamaan takaisin mökkiä kohti. Illalla lämmitettiin sauna ja laitettiin poron käristystä. Loppuillan mä pelailin simssiä ja katoin Salkkarit Alikan padilta. Linnanjuhlia ei tullut seurattua ollenkaan, mutta eipä ne oo mua oikein ikinä kiinnostaneet. Myös Tuntematon sotilas jäi katsomatta, koska mä sain tarpeekseni jo silloin kun meidän piti lukee se kirja koulussa. Loppujenlopuksi siinä kävi niin, että opettaja kuuli kun käytävällä manasin sen kirjan alimpaan helvettiin ja antoi mulle lyhyemmän kirjan luettavaksi :D 

Lauantaina oli niin kylmä, ettei jaksettu lähteä rinteeseen palelemaan, mutta käytiin sen sijaan Alikan kanssa potkukelkoilla muutaman kilometrin päässä olevassa ravintolassa Krouvissa limsalla. Sinne oli myös tänäkin vuonna rakennettu hieno lumihotelli, mutta ei käyty siellä koska se ois maksanut kympin. Koko iltapäivän pelailin simssiä ja jossain vaiheessa syötiin kalaa ja kasviksia. Oli kyllä tosi hyvää ruokaa! Illalla mentiin kotaan tekemään tulet ja paistettiin makkaraa ja Candy Worldistä ostettuja jättivaahtokarkkeja. 

Tänään pakattiin aamulla kimpsut ja kampsut ja lähdettiin ajamaan Oulua kohti. Matkalla poikettiin Ikeassa, koska Alikalle ois pitänyt ostaa uus lamppu, mutta ei sieltä sitten löytynytkään sopivaa. Käytiin myös pizzalla, ja mä söin ekaa kertaa elämässäni kana-feta pizzan joka oli kyllä älyttömän hyvää! Nyt ohjelmassa olisi tavaroiden purkamista ja Seitsemän veljeksen lukua. Meidän pitää lukee se kouluun ja mä olin kuolla tylsyyteen jo alkumetreillä! Miks ei opettajat voi ikinä antaa mitään hyvää kirjaa luettavaksi, vaan aina noita kuolettavan tylsiä klassikoita!? 


<3:llä Elmiira

tiistai 3. joulukuuta 2013

Pikkujoulut!

Eilen alkoi uusi jakso ja kävin koulun jälkeen ostamassa uusia kirjoja. Jamerassa oli taas kauhee ryntäys ja tungos, mutta sain kuitenkin tarvittavat kirjat ostettua. Illalla Oona, Iida, Sonja, Nea ja Nean poikaystävä Jere tuli meille ja pidettiin pikkujoulut. Käytiin ostamassa kaupasta valtava määrä herkkuja. Katsottiin salkkarit, laulettiin singstaria, herkuteltiin ja juteltiin. Musta on ihanaa huomata, miten joulu lähestyy kovaa vauhtia! Pian onkin jo itsenäisyyspäivä, ja mä lähden porukoiden kanssa mökille lappiin. Kiva päästä pitkästä aikaa laskettelemaan! Kuvia pikkujouluista on vähän kehnonlaisesti, koska en jaksanut kauheesti heilua kameran kanssa. Tässä kuitenkin pari otosta... 


<3:llä Elmiira