torstai 25. joulukuuta 2014

Sydämeeni Joulun teen

Eilen oli sitten viimein se kauan kaivattu Jouluaatto. Aamu alkoi katsomalla Lumiukko elokuvaa. Oon nähnyt kyseisen elokuvan jo varmaan 18 kertaa, koska joka joulu se tulee katsottua. Ulkona oli -28C, joten rinteeseen ei viitsitty lähteä. Alika rakensi meille hienon piparitalon ja mä leivoin torttuja. Keitettiin joulupuuro ja mä sain mantelin! Illalla syötiin oikein pitkän kaavan mukaan. Oli kinkkua, kalaa, laatikoita sun muuta. Syönnin jälkeen jaettiin lahjat. Mä sain kaikkea kivaa, kuten radion, Haloo Helsinki fanituotteita, suihkusaippuan, rahaa ja suklaata. Illalla käytiin vielä saunassa ja katsottiin Joulutarina. 

Tänään herättiin vasta yhdentoista maissa ja aamupalan jälkeen päätettiin lähteä käymään potkukelkoilla Lainion Lumilinnassa. Linna oli jälleenkerran upea! En voi ymmärtää miten joku pystyy veistään niin taitavasti lumesta ja jäästä. Lopuksi käytiin vielä kaakaolla Krouvissa. 

Haluun toivottaa kaikille lukijoille ja blogini katsojille rauhallista joulua ja onnellista uutta vuotta!


<3:llä Elmiira

tiistai 23. joulukuuta 2014

Nautin mun elämästä, tästä jäätävän lyhyestä

Tänään mittari näytti -25 astetta pakkasta, joten ei viitsitty lähtee mäkeen palelemaan. Sen sijaan ajettiin Äkäslompoloon jouluostoksille. Matkalla pysähdyttiin ottamaan maisemakuvia laskevasta auringosta ja tykkylumikuusista. Kun päästiin kauppaan oli siellä kauhea ruuhka! Ilmeisesti joku muukin oli päättänyt ostaa jouluruokansa tänään. Jouduttiin jonottamaan kassalle melkein tunti. Ostoksien jälkeen poikettiin vielä kahvilassa ja yhdessä vaateliikkeessä, mistä äiti osti mulle Peak Performance hupparin. 

Nyt illalla ollaan paistettu makkaraa ja käyty kummisetäni Keijon puolella syömässä paahtopaistia ja joulutorttuja. Äiti ja Alika lähtivät juuri kuusenhakuun, koska Alikan mielestä kuusi on välttämätön. Mulle olis riittäneet muut joulukoristeet. Tuntuu ihan hullulta ajatella, että huomenna on tosiaan Joulu! Mulle Joulu merkitsee yhdessäoloa, rauhaa ja hyvää ruokaa. Toivotan jo näin etukäteen ihanaa joulua kaikille! 


<3:llä Elmiira

sunnuntai 21. joulukuuta 2014

Kolme yötä Jouluun on

Hei taas pitkästä aikaa. Olin jotenkin täysin unohtanut koko bloggaamisen, mutta nyt innostus kirjotittamiseen taas iski. Tultiin siis eilen tänne lappiin mökille ja tää päivä on vierähtänyt rinteessä. Oli ihana päästä pitkästä aikaa laskemaan. Oli myös kiva viettää aikaa pikkusiskon kanssa, sillä Lakeudessa olon takia en ole häntä paljon nähnyt. Käytiin hesellä syömässä ja lämmittelemässä, mutta yhteensä lasketeltiin melkein viisi tuntia. Nyt mökillä suunnitelmissa ois rentoutumista perheen kanssa ja hyvää ruokaa. Jouluunkaan ei ole kuin enää kolme päivää, joten muistakaahan olla kiltteinä!


<3:llä Elmiira

keskiviikko 3. joulukuuta 2014

Pink hair day

Tänään mulla oli kampaaja. Koko bussimatkan keskustaan mietin mitä hiuksilleni tekisin, se oli ainakin selvää, että jotain väriä päähän oli saatava. Mielestäni mun hiukset näytti liian tylsiltä vaaleina ja kaipasin jotain räväkämpää. Niinpä päädyin värjäämään etutukan pinkiksi. Kun väriä alettiin levittää päähän mietin että tästä voi tulla helvetin hieno - tai hirveä. Lopputulos oli kuitenkin täydellinen! En osannut edes kuvitella että niistä tulis näin kivat. Makuasiahan se tietysti on, mutta mielestäni on tärkeintä että itse tykkään hiuksistani. 

Kun lähdin kampaajalta päätin voittaa yksinsyömisen pelkoni ja kävin päivällisellä kiinalaisessa ravintolassa. Jostain syystä mä kammoon yksin syömistä, vaikka siinä ei edes ole mitään hävettävää. Jos näen jonkun syövän yksin en ajattele mitään sen ihmeempiä, tai pidä sitä nolona... mutta jostain syystä kun itse syön yksin ajattelen kokoajan että mitähän noi naapuripöydässä aattelee? Kuitenkin kun olin syönyt tuli sellainen voittajaolo! Voisin vaikka alkaa käymään yksin syömässä useemminkin.

Loppuun laitan vielä kuvaa uusista hiuksista, kertokaa toki mielipiteitä!


<3:llä Elmiira

lauantai 29. marraskuuta 2014

Vanhanajan joulu

Tänään käytiin osastoporukalla Vanhanajan joulu -nimisessä tapahtumassa. Se oli sellainen ulkoilmatapahtuma, missä myytiin käsitöitä, koruja, karkkeja ja ruokaa sun muuta. Mä löysin itselleni ihanat raitaiset villasukat ja olihan se pakko ostaa metrilakuja, kun niitä niin harvoin saa! Tuli ihanan jouluinen fiilis kun joululaulut raikas, myyjillä oli tonttuasut ja ne toivotti ostaessa hyvää joulua. Siellä oli myös lampaita ja yhden lampaan nimi oli Elviira, ei ihan mun kaima, mutta melkein. 

Tapahtumasta suunnattiin Zeppeliiniin, mistä mulla oli tarkoitus löytää itselleni mekko ja kengät parin kaverin lakkiaisiin. Sopiva, punainen pitsimekko löytyikin jo ekasta kaupasta, tosin myyjän avustuksella. Kenkiä jouduin etsimään vähän pidempään, koska kaikissa juhlakengissä tuntui oleva jäätävä korko, enkä mä osaa sellasilla kävellä! Lopulta löysin matalapohjaiset mustat juhlakengät. Loppuajan chillailin kahvilassa. Oli ihana päästä taas ihmisten ilmoille, koska oon ollu nyt muutaman päivän kuumeessa. 

Loppuun laitan vielä muutaman kuvan, pahoittelen niiden huonoa laatua, koska ne on otettu kännykällä...


<3:llä Elmiira

sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Antaa kaikkien kukkien kukkia

Vaikka itse olenkin täysin hetero, en voi käsittää miksi homot ja lesbot eivät saa mennä naimisiin. Haloo, nyt eletään vuotta 2014! Mä en ymmärrä mikä siinä on "väärin", että kaksi samaa sukupuolta olevaa ihmistä rakastaa toisiaan. Monissa maissa tasa-arvoinen avioliittolaki on jo hyväksytty, joten siinä mielessä hävettää olla suomalainen. 

"Avioliitto on pyhä, miehen ja naisen välinen liitto" 
-Sanoo kuka? Mun mielestä se voi olla aivan yhtä pyhä, vaikka namisiin menisikin kaksi saman sukupuolen edustajaa. Mun mielestä tää on aika helvetin vanhanaikainen argumentti. 

"Raamatussa kielletään se!"
-Raamattu on kirja, joka on kirjoitettu joskus vuonna nakki ja pottu. Vaikka kuinka olisi uskovainen, niin ei mun mielestä Raamattua tulisi ottaa niin kirjaimellisesti. Sittenhän pitäisi hyväksyä kivittäminen sun muut hirveydet mitä tuo kirja pitää sisällään. 

"Homous on sairaus"
-Mä en tiennytkään, että nykyään on sairasta rakastaa toista ihmistä, jos se sattuu oleen samaa sukupuolta. Mun mielestä tää argumentti on oikeestaan jopa rasistinen. 

Toivon, että tää postaus herättää ajatuksia. Tässä oli mun mielipiteeni tasa-arvoisesta avioliittolaista ja homoseksuaalisuudesta yleensäkin. Annetaan kaikkien kukkien kukkia!


<3:llä Elmiira

perjantai 21. marraskuuta 2014

Täällä taas

Siitä on ihan liian kauan kun viimeksi kirjoitin, mutta mä todella tarvitsin ns "luovan tauon". Tosiaan erottiin alkukesästä Tuomaksen kanssa, mutta en haluu spekuloida sitä sen enempää. Eron jälkeen tuli päivä jolloin täytin 18, sinä samana päivänä lähdettiin Pariisiin äitin ja Alikan kanssa, koska iskä pyöräili Team Rynkebyn tiimissä Helsingistä Pariisiin. Tämän pyöräilyn tarkoituksena oli kerätä rahaa syöpälapsille ja meidän oli määrä mennä Eiffeltornin juurelle iskää vastaan. 

Loma alkoi lupaavasti, mutta mulla oli kokoajan kauhee draivi päällä. En malttanut olla paikoillani ja olin kauheen innoissani kaikesta. Tuntui ihanalta olla vihdoin täysi-ikäinen. Pariisi vaikutti unelmien kaupungilta ja olin varma että tästä tulee paras loma ikinä - voi kuinka väärässä olinkaan!

Ekat päivät meni hyvin, mutta muistaakseni kolmantena lomapäivänä otin vahingossa yliannostuksen unilääkettä. En muista tarkalleen miten siinä niin kävi, mutta olo oli kamala ja jouduin muutamaksi tunniksi sairaalaan. 

Tän keissin jälkeen mulla alko mennä huonommin. Itse en muista koko loppulomasta juuri mitään, en muista sitä kun näin Eiffel-tornin, taikka sitä kuinka vastaanotettiin iskä. Sen kuitenkin muistan, että porukat totes mun voinnin olevan niin huono, että jouduin sairaalahoitoon. Jos pitäis valita kamalin kokemus mun elämässä, niin se ois ehdottomasti Pariisin sairaala. Ruoka oli jotain niin järkyttävää, että siihen ei edes raatokärpäset koskisi. Mä en tuona about kolmena viikkona syönyt juuri mitään ja laihduinkin siksi about kymmen kiloo. Mulle syötettiin lääkeliuoksia, joiden makua vois verrata bensiiniin ja hoitajat puhu vain ranskaa. 


Kun lopulta pääsin lentämään Suomeen olin helpottnut, vaikka tiesinkin, että joutuisin takas osastolle, Suomessa meininki on kuitenkin niin paljon mukavampaa, että se tuntui suorastaan paratiisiltä Ranskan osastoon verrattuna. 

Nyt olen ollut sairaalassa elokuusta asti eri osastoilla. Tällä hetkellä olen avohoidossa Lakeuden yksikössä joka sijaitsee keskellä peltoa. Jos sijaintia ei oteta huomioon tää on tosi rento paikka. Saan tulla ja mennä miten haluun ja käyttää omaa konetta ja kännykkää. Tällä hetkellä olen kotona lomalla sunnuntaihin asti. 

Pitkän harkinnan tuloksena päätin keskeyttää lukion. Mä oon niin paljon jäljessä, että ois kova työ saada muut kiinni ja nyt kun miettii niin en mä välttämättä ees tarvi sitä valkoista lakkia pärjätäkseni elämässä. Tällä hetkellä suunnitelmissa ois hakee Luoville media-assistentti linjalle, koska se tuntuu mulle sopivalta ja kiinnostavalta alalta, jossa ainakin on töitä. 

Pahoittelen sitä, etten ole postannut, mut mun elämä on ollut vaan niin sekasin että halusin pitää vähän taukoo bloggaamisesta. Tää on yksi henkilökohtaisimmista teksteistä, joita oon koskaan kirjottanu ja mietin pitkään uskallanko julkaista tätä. Toivon että ihmiset ymmärtää, etten ole sairauttani valinnut, enkä voi siihen oikeastaan juuri vaikuttaa. Arvostan kaikkia lukijoita ja palautetta jota oon saanut. Kiitos kaikista tsempeistä ja tuesta jota ootte mulle antanut. Ihanaa joulun odotusta jokaiselle!


<3:llä Elmiira

lauantai 5. heinäkuuta 2014

Avautuminen



Multa kysellään harva se päivä sairaudestani, ja jotkin kysymykset ovat niin henkilökohtaisia, että niihin on vaikea vastata. Niinpä päätin tehdä videon, jossa kerron omin sanoin sairaudestani ja siitä miten se on elämääni vaikuttanut. Kysyä saa, mutten lupaa että vastaisin kaikkeen, sillä jotkut asiat ovat niin henkilökohtaisia, että haluun jättää ne kertomatta. 

<3:llä Elmiira

perjantai 4. heinäkuuta 2014

Menneisyydestä tähän hetkeen

Multa toivottiin joskus tällaista menneisyys-nykyaika tyyppistä postausta ja nyt kun taivaalta sataa puukkoja, päätin tämän toteuttaa. Kuvat ovat vuodesta 2009 tähän vuoteen ja itse ainakin huomaan muuttuneeni jokaisen vuoden aikana roimasti! Mitä mieltä te olette pikku Elmin lissutyylistä, vai onko vuoden 2011 poikatyttökuvat enemmän mieleen? :)

2009
En tiedä mikä muhun tuolloin meni, mutta näin jälkeenpäin mietittynä olin varsinkin alkuvuodesta kunnon pikkulissu. Hiuslakka oli paras ystäväni ja käyttäydyinkin todella lapsellisesti. Muistan esimerkiksi näyttäneeni äidille keskaria ennen kuin lähdin kouluun. Kai tuo vuosi oli jotain teinikapinaa joka kuuluu murrosikään. Tuossa iässä tuli myös tehtyä ne kaikkein urpoimmat kokeilut. 

2010
Huomaan vieläkin joskus katselevani kaiholla vuonna 2010 otettuja kuvia... Lähinnä sen takia, että olin silloin niin hoikassa kunnossa. Kaikki vaatteet näytti kivalta päällä, eikä tarvinut miettiä tursuaako läskit tai muuta vastaavaa. Tuona vuonna aloin myös päästää lissutyylistä irti ja etsiä omaa tyyliäni. 

2011
Tää vuosi oli mulle maanpäällinen helvetti. Jouduin ensimmäistä kertaa osastolle, jossa tapahtui paljon kamalia asioita, joista puhuminen nostattaa yhä tänäkin päivänä kyyneleet silmiin. Vaikka hymyilen kuvissa, se hymy ei ole aito. Sen taakse kätkeytyy pieni heikko tyttö joka taistelee päivästä toiseen onnen ja masennuksen rajalla. Tuona vuonna pukeuduin tarkoituksella hieman "oudosti", kun tuntui ettei kukaan ymmärrä, ajattelin että ihan sama vaikka pukeudunkin miten haluun. Hommasin poikien lökärit ja lissuajan nudehuulet unohtuivat täysin. En oikein tiedä mitä hain tyylilläni, ehkä huomiota. Halusin että minunkin olemassaoloni muistettaisiin, vaikken enää voinut olla samalla lailla ystävieni elämässä kuin ennen. Tuolloin perustin myös ensimmäisen blogini. 

2012
Tää oli itsensä voittamisen, onnistumisen, uusien ihmissuhteiden ja kasvun aikaa. Aloin lopulta hyväksyä sairauteni ja sain huomata että suurin osa ystävistänikin teki samoin. Tutustuin uusiin ihaniin ihmsiin joista osa on yhä mun elämässä. Värjäsin hiukset punaruskeiksi ja tunsin pitkästä aikaa taas eläväni. 

2013
Tää vuosi oli suurimmaksi osaksi onnistunut. Aloitn lukion, tutustuin moniin ihaniin ihmsiin. Nautin elämästä, ruoasta, taiteista, urheilusta ja ympärilläni olevista ihmisitä. Tyyli oli muuttunut poikatytöstä klassiseksi ja ehkä vähän naisellisemmaksi. 

2014
Tää vuosi on ollut mulle erilaisten hius- ja tyylikokeilujen aikaa. On ollut pinkkiä dippiä, feikkivenytystä, kuviollisia leggareita leobardiprinttiä. Nyt oon viimein (ainakin toistaiseksi) löytänyt oman, hieman hipsterimäisen skeittarihenkisen tyylini. Tykkään kirkkaista väreistä ja kaikesta räikeestä. Olen tyytyväinen vaatekaappiini, mutta saa nähdä kauanko tää villitys tulee kestään! ;)

Siinä oli teille pieni kurkistus mun menneisyyteen! Kerro toki kommenttikenttään minkä vuoden tyyli sopii mielestäsi parhaiten! 

<3:llä Elmiira