Runot

Kevät saapui
kosketti poskea
kuiskasi sanoja
kuin pisaroita tuulessa

Hiljaa keinutaan
aurinko mereen putoaa
hymy pitää otteessaan
viini riittää halpaan humalaan
eikä huomista olekaan

Juostaan karkuun poliiseja
kiivetään katolle ja kiljutaan
nähdään kauneus kaupungin
säteet viimeiset hiljaa
taivaanrantaan katoaa

Sotketaan naama jäätelöllä
mennään uimaan keskiyöllä
tanssitaan loputtomiin
nauretaan itsemme kyyneliin
eikä huomista olekaan


Mä hengitän
näen kauneuden 
silmissä sun
lehdissä pihakoivun
saippuakuplissa
liikennevaloissa
autiotaloissa
sateenkaaren päässä
pettävässä jäässä

Huominen on mysteeri
pidäthän kiinni tiukasti
jos auringonlaskuun kurvataan
ja silmät hetkeks suljetaan
ollaan hiljaa lähekkäin
kanssas hyvä olla näin 

Sateen jälkeen kirkastuu
yöllä paistaa täysikuu
nauru kaikuu
huoneessa raikuu
hymykuopat sun
hetkeksi punastun
oothan vielä huomenna tässä
vieressäni lämpimässä 


Oon sisältä heikko 
vaik jaksaa pitäis
esitän vahvaa 
mut murrun sisält
pelkään et jumitun paikoilleen
mut uskon et jaksan viel huomiseen
välillä tuntuu et kaikki on turhaa
mut koskaan en tekisi itsemurhaa
onhan mul perhe
 ja kaveritkin
tuskin ne jättää 
vaik välillä itken
tahtoisin jonnekkin kauas pois
mut ei elämä parempaa siellä ois 


Hän sulkee silmänsä 
ja hetkeks nukahtaa
syytön siihen että toiset tappaa toisiaan
avaa silmän hiljaa
yksi kyynel vierähtää
painaa päänsä tyynyyn
lääkkeet ottamatta jää

Hän katsoo ikkunasta 
miltä näyttää huominen
säteet aamuauringon
lankeaa keltaiseen
on vanki oman mielensä 
mut kuinka päästä pois
kuinka tarut prinsessoista 
totta olla vois

Hän ristii hiljaa kätensä
ei pyytele mitään
tahtoo apuu tunteeseen
se toistaa itseään
tahto liian vahva 
nyt päästä täältä pois
miettii miksi kaikki tämä
totta olla voi

Mut sitten joku astuu sisään
pelko vallitsee
joku tarttuu käteen
taluttaa huomiseen
ja vaikkei aina usko raamattuu
niin tietää hänkin sen
huominen on mahdollisuus 
kaksinkertainen

Vaikka joskus tuntuu siltä
että tahdot luovuttaa
vaikka aina et sä jaksa
uskoo päivään seuraavaan
vaikka itkisit sä valtameren
tulee huominen
käännä katsees horisonttiin
siellä näätkö sen 
sateenkaaren

Katso mua silmiin
siellä näätkö sen
sateenkaaren


Kun tuuli tarttuu hiuksiin
ja aallot kuljettaa
kun aurinko vaan paistaa
 ja laineet liplattaa
ja tuntuu ettei mikään
isku kauheinkaan
saa sua kaatumaan 

Kun tuntuu ettet kestä
sä yhtään enempää
kun tuntuu että kaikki
sun vierelt häviää 
ja luulet ettei mikään
maisema kauneinkaan
saa sua unohtaan

Kun uusi päivä alkaa
ja valon pilkkeen näät
kun rajuilma nousee
ja taivas välähtää
ja luulet ettei mikään
tähti kirkkainkaan
voi sua tavoittaa

Kun tuntuu että rakkaus
nyt totta olla vois
kun tuntuu että palaset 
vihdoin paikoillaan ois
ja sä luulet ettei mikään
ero vaikeinkaan
saa sua horjumaan

Käännä katsees horisonttiin
anna itses levähtää
pidä haaveistasi kiinni
ja kun kyynel vierähtää
näät sateenkaaren pään 


I feel like I dont belong here
anymore
I feel like all I ever had
is gone
You told me I should stay away
You told me I should see
How easy it's destroy it all
Everything I ever had in me

I feel like my world is crashing
In my heart
I feel like I can't just make another
start
You think that I'm a crazy bitch
You think I am naive
But do you really know me well?
Do you really see
How hard for me it's just pretend
How hard for me is be
That kind of girl you think I am
That's not really me



Ruusun terälehdet lattialla
hajuveden tuoksu sekoittuneena lakanoihin
hento kuiskaus
säde auringon
haparoivat askeleet
radiossa soi rakkauslaulut ikuiset

juostaan sadettimen alla
syödään mansoikoita toistemme huulilta
nukahdetaan nurmikolle
kävellään käsikkäin
katsotaan kun varjot hiljaa
kesäiltaan laskeutuu

hiljaisuus ei häiritse
halaus pitää otteessaan
silmät, johon voisi hukkua
huulet joita voisi suudella loputtomiin
skeittilaudan päällä hengaillaan
alas rinnettä lasketaan
nauretaan niin että kaupunki raikuu
alikulussa huutomme kaikuu

kolme pientä sanaa
niin pieniä
niin painavia
kuiskaan korvaasi
ennen kuin katoat uneen suloiseen
pysyn vierelläsi vielä
vaikka huominen tulee
me pysymme yhdessä 


pieni ja hento ote
sointu viimeinen
kolibrin siivenisku
elämä ikuinen
katsot mua silmiin pitkään
niinkuin et tuntisikaan
silti onnettomuus mikään
ei saa sua unohtaan

viimeinen rakkauslaulu
kitara rikkinäinen
seinällä tyhjä taulu
arvoitus mysteerien
pidät mua kädestä kiinni
niinkuin et muistaisikaan
kuinka se punainen viini
sai taas sinut humalaan

Auringon viimeinen säde
lämmittää hiljalleen
viileä veden väre
soutaja yksinäinen
käännät katseesi taivanrantaan
huokaiset syvään niin
lasket sun varpaat santaan
uppoudut unelmiin


Katsoit silmiin pitkään niin
uppouduin mun unelmiin
hiljaa korvaan kuiskasit
kuinka mua jo kaipasit
kiedoit kädet ympärille
suljit suuni suudelmin
ja mä olen onnellinen

Käsi kädessä kuljetaan
aurinko taivaanrantaan putoaa
linnut lentää vapaana
taivaalla monta hattaraa
ja mä olen onnellinen

En osaa sanoiks pukea
tää tunne outo, sumea
hiljaisuuden rikkoo nauru
hymysi kuin kaunis taulu
tahdon kaatuu kanssasi
pallomereen kirjavaan
ja mä olen onnellinen

En osaa hyvin matikkaa
silti osaan ennustaa
et tää tulee toimimaan
niin kauan kun toista kunnioitetaan
olet mulle enkeli
puolet sydämestäni
ja mä olen onnellinen


Suljen silmät, hengitän
oon vielä kiinni elämäs
taivaanranta punertuu
sateen jälkeen täysikuu
haluisin huutaa, itkeä
mut kaikki on jo mennyttä

Silmät hiljaa aukaisen
yritän unohtaa painajaisen
joka piti mua taas otteessaan
sama paska jatkuu taas

Laahustan pitkin katuja
en osaa edes katua 
sitä että synnyin tähän maailmaan
vaikkei mua tarvitakkaan

Yön verho peittelee nukkumaan
valmistaudun pahimpaan
mut painajainen poissa on 
sen tilal onni loputon
joku tarttuu kädestä 
sanoo "Jatketaan yhdessä"


Siinä huoneessa seinät ovat betonia
niin hiljast että kuulis neulan putoavan
ikkunalaudalla istun taas
kyyneleet putoo kivilattiaan
ja kaikki on helvetin kauheaa

Sama poika tuijottaa taas ruokapöydässä
niinku olisin sille jotain evästä
jonka vois heittää roskiin tarpeeks syötyään
tää toistuu joka päivä
varjot jää käytävään

Jos jumala on jossain 
kerro rukouksein
en mä paljoo pyydä
haluun vaan vapauteen
jos jumala on jossain
käske kiirehtii
en tiedä kauanko jaksan tätä helvettii

Päiväkahvilla samat jutut naurattaa 
vaik tiedän et ne kuuluu vaan näiden ovien taa
valvontakameralle jälleen irvistän
jos tää ois tosi tv, mun palkka ois pilvissä

Hyvä ystäväni nyt nenämahaletkussa
en haluis vaan katsoo sen kuihtuvan
mun lääkettä nostettiin taas 
ja aamulla pyörryin aulan lattiaan. 

Jos jumala on jossain 
kerro rukouksein
en mä paljoo pyydä
haluun vaan vapauteen
jos jumala on jossain
käske kiirehtii
en tiedä kauanko jaksan tätä helvettii


Kun haluan vain kaatua
otat minut kiinni
kun kyyneleet tulvivat
kuivaat ne paitasi hihaan
kun päivä on pilalla
pelastat sen hymylläsi

Olen yksin heikko
kuin posliininukke piirongin
mut kanssa sun
ritaritkin voittaisin
olet mulle happea
ilman sitä en selviä
päivästä toiseen
pidät minut hengissä

kun halaat hiljaa takaapäin
kun naurat, hymyilet
kun pidät mua kädestä
jälleen suutelet
kun olet vain mun vierellä
poskee kutitat
se saa mut aina tajuumaan

mä sua rakastan 


Elämä kuin pikajuna
muistot kulkee kelattuna
katson aseman ihmisii
tuijotan kellon viisarii
joka ei pysähdy
vaan jatkaa kulkuaan
mietin voinko koskaan unohtaa
sun katsettas
niin palavaa
minne menenkin
mitä vastaan tuleekaan
toista sua ei milloinkaan


Joskus tuntuu että katoan
kuin savu ilmaan hajoan
joskus tuntuu etten uskalla
sanoo niitä sanoja
joilla voisi ratkaista
kaiken

En osaa olla normaali
mut en jaksa välittää
ei kukaan tule elämääni
kauniiks värittään

tiedän mitä rakkaus on
vaan mistä löydän sen?
Mitä tarvitaan et olla vois
onnellinen ihminen?

On kilometrei mittaris
mut en aio hidastaa
aurinko jo laskee
horisontin taa
ehkä jopa huomenna
vihdoin löydän sen
onnen kauniin kestävän

aina ikuisen


Aurinko putoaa mereen
muut ovat jo sammuneet
vain sinä ja minä hiljaa
sylikkäin
on kanssas hyvä olla näin

viimeinen suudelma
tuoksuu tupakalta
jalat ei kanna
otat reppuselkään
ja kuiskaat, älä pelkää

tää kaupunki tyhjä kuin autiomaa
muut ovat menneet jo nukkumaan
viimeinen metro
vie meidät kotiin
kaadutaan sängylle nauraen
tätä iltaa koskaan unohda en 


<3:llä Elmiira

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kun kävit kommentoimassa! Otan mielelläni vastaan parannusehdotuksia, mutta asiattomat kommentit heitän surutta jonnekkin bittiavaruuteen, josta en niitä takaisin kaipaa :)