sunnuntai 14. heinäkuuta 2013

Vaikeuksien kautta voittoon

Oon sisältä heikko
vaik jaksaa pitäis
Esitän vahvaa
mut murrun sisält
Pelkään et jumitun paikoilleen
mut uskon et jaksan viel huomiseen
Välillä tuntuu et kaikki on turhaa
mut koskaan en tekisi itsemurhaa
Onhan mul perhe
ja kaveritkin
Tuskin ne jättää
vaik välillä itken
tahtoisin jonnekkin
kauas pois
Mut ei elämä parempaa siellä ois 

Kuva We<3It

Kirjoitin kyseisen runon päiväkirjaani 2.4.2012. Kuten varmaan tekstistä huomaa, mulla ei mennyt kovin hyvin. Olin hukassa. Jokainen päivä lipui ohitse, kuin autot moottoritiellä, mutta mikään ei tuntunut juuri miltään. Olin tuolloin sairaalassa, syystä, jota en halua tässä mainita. Kaikki tuntui vain teeskentelyltä, elämä tuntui suorittamselta. Ikäänkuin joka päivä olisin herännyt uuteen selviytymistestiin. 

Nyt kun luen tuota tekstiä, en ole tunnistaa itseäni. Mulla menee nyt niin paljon paremmin. Oon tutustunut aivan upeisiin ihmisiin, saanut kokemuksia, päässyt jo aikoja sitten sairaalasta, ja ennen kaikkea - oppinut nauttimaan elämästä. Jos jollain, joka tätä lukee on samanlaisia tuntemuksia, suosittelen jatkamaan taistelua. Mä haluun uskoo, että elämässä on jotain hyvää jokaiselle. Toisille se on itsestäänselvää, toisille se näyttäytyy aikanaan. Siksi ei koskaan pitäisi luovuttaa. 

<3:llä Elmiira 

2 kommenttia:

Kiitos kun kävit kommentoimassa! Otan mielelläni vastaan parannusehdotuksia, mutta asiattomat kommentit heitän surutta jonnekkin bittiavaruuteen, josta en niitä takaisin kaipaa :)